Palkoherne

Kyllä osaa urheilija olla tyhmä. Ei osaa kuunnella kehoaan. Turmion tie.

Selvästi Joulu ja Turun leiri  olivat miehelle liikaa, koska heti juhannuksen jälkeen oli luvassa muutama sairaspäivä. Kaksi päivää meni makoillessa ja aivan mielettömässä harjoittelemattomuuden krapulassa, kunnes oli taas päivä solmia nauhat ja yrittää. Todellakin yrittää.

Meno oli täysin odotetun oloista. Hermosto, lihaksisto, luusto, ruoansulatuselimistö sekä kuula olivat kaikki täydellisen jumissa ja haluttomia minkääntasoiseen yhteistyöhön. Syke oli korkealla ja vauhti matalalla. Flunssapäivät ampuivat muutaman tarkkaan tähdätyn lisänaulan jo valmiiksi varsin runsasrautapitoiseen tammiarkkuun.

Onneksi olo on nyt terveempään päin, joten valmistautuminen Pre-O-Ringenille ei juurikaan kärsinyt. Kilpailuviikkoa edeltävät päivät täytyy suunnitella tarkasti, ettei liika herkkyys pääse yllättämään. Onneksi luvassa on ainakin tehotreeni sekä pitkä lenkki juuri ennen Liedon sprinttiä maksimaalisen elastisen energian saavuttamiseksi. Viikon suorituksellisia tavoitteita ovat pitkät kehittävät VK-suunnistukset sekä hitaat maalisuorat. Myöskin nilkkateippauksen mahdollinen onnistuminen nostaa suunpielet vaakatasoon. FinVitosen hyvä kilpailutiheyden ja -matkojen suunnittelu yhdistettynä riittävään rullahiihtoon ja omatoimisiin metsälenkkeihin takaa varmuudella montun mistä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa rastiviikkoa.

Lopuksi jotain hauskaa:
Mikä on vuoden paras vitsi?
-Suomen kesä.

-ET

Ps. Hiihtomies on syvällä