Jukola. Tuo viheliäinen koko yön kestävä suurviesti, missä tuhannet juoksijat tuhoavat pesivien lintujen pesiä ja poikasia. Paljon puhuttu sadan minuutin VK-juoksu jäi itseltäni vajaaksi seitsemällä minuutilla joten jo sen puoleen jäi parannettavaa. Lisäksi kevään tiukka ruokavalio on ohentanut pään rasvakerrosta niin, että yksi pieni kolhaisu mitättömään risuun ja verta tuli niin että edellisten osuuksien patutkin juoksivat ohi ja karkuun. Ankkuriosuus oli siitä huolimatta mielekäs kokemus ja lopun hyytymisestä sai yhden selkeän ohjeen tulevaan harjoitteluun.
Joulun jälkeen oli aika suunnata Turkuseen leireilemään Suomen menestyneimmän maajoukkueen kanssa. Kauniimman osapuolen letkan hiihtovauhti oli ajoittain jopa niin huimaa, ettei juosten olisi mukana pysynyt. Jukolan osallistumismaksuun kuuluvasta vatsasoirosta huolimatta määrää ja kehittävää treeniä letkan hännillä tuli kerättyä hyvin. Vaikka paikkana oli Turun kristillinen opisto, en saanut korkeammalta taholta helpotusta kulkuun, joten viikko meni hyvän kaivuuden merkeissä syvältä syvemmälle. Viiden vuorokauden aikana tunteja kertyi hevostelematta vähintään 30 tuntia. Parhaimpina hetkinä viikolta jäi rullasuksilla juokseminen nurmikoilla, möhrääminen sorateillä sekä jousipyssy-OW:lla kiihdyttäminen laatoituksella.
"Jos tyttöystävä pitäis johonkin viedä, niin paikkaan, missä vois vaan jyyrätä."
-Saksalainen päiväsuunnistaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti