Ensilumi

Terve

"ihan hirveetä muhjua"

"ei mihinkä"

Maailman ajassa kuljemme aikaa nimeltä syssy. Syssy tuo tullessaan ensilumen ja ensilumen ladut sun muut ihanuudet. Syssyllä myös yleisesti ottaen kuuluu reenata roimasti ja mielellään melko kovaa. Tähän taas tuo armas ensilumenlatu on oivallinen paikka. Vai onko? En tiedä. Oli tai ei tuppaamme käyttämään sitä. Siellä suihkimme lukuisten muiden innokkaiden urheilijoiden seassa väistellen toisiamme. Jokaine ladun käyttäjä omistaa noin koko ladun joten tilaa on. Latua on 2km ja hiihtäjiä hiihtäjä/per/latumetri. Joten jokainen vähänkään hiihtänyt voi siitä päätellä miten hyvässä kunnossa tuo ränni kestää. Hyvässä. Siellä sitten kaikki kiroilemme toisiamme "mitä toikiin nytte tossa separoi".

Ensilumenlatua voi käyttää myös kauden ensimmäisien kilpailujen näyttämönä, viikkonloppuna kilpailtiin Vuokatin Suomen Cup. Lauantaina rintti perinteisellä hiihtotyylillä, sunnuntaina viesti vapaalla hiihtotyylillä. Olimme viivalla kahden miehen vahvuudella, sotamies oli jossain missä lie. Kilpailut menivät, no menivät. Liekkö ollut huonot huulirasvat vai kenties vain huono kunto. Sen tiedän sentään että no empä tiedä.

Pienen kyselyn merkeissä valaisen kiinnostuneille tilannettamme.

1. Miten harjoittelusi on sujunut?
2. Spektaakkelimaisin harjoituksesi tällä harjoituskaudella?
3. Oletko kunnossa?
4. Vapaa sana.

Kelmeri

1. Lenkillä olen käynyt keskimäärin 1,6 kertaa päivässä. Keskimääräine harjoituksen pituus on ollut noin 1,7h. Harjoittelua on tullut noin 7% enemmän kuin viime vuonna. Harjoitukset ovat olleen pääosin onnistuneita. Kipsissä olen ollut keskimäärin vähemmän kuin viime kaudella. Annan itselleni kouluarvosanan 8,5.
2. Todelliset spektaakkelit ovat vähissä mutta nostan esille 30km harjoituskilpailun väliaikalähdöllä Otepään rullaradalla 50/50 RHV/RHTT. Vallitseva säätila: vesisade, lämpötila:+17. Lähdin piikistä, lähtöväli oli 30sek ja pelkäsin kuollakseni että muut saavat kiinni, no eivät saaneet. Ladulle jäi noin kaikki, joten voimme pitää tätä todella onnistuneena harjoituksena. Tuloksia en kehtaa kertoa ettei kukaaan suutu.
3. Tasaisella tahdilla olen parantanut ennätyksiä minuutilla testistä riippumatta. Joku voisi sanoa että olen kunnossa, mutta vetoan siihen että olen vain ennen ollut paska. Kattellaan sitte syssymmällä onko miehestä mihinkään.

Teme

1. Välillä hyvin ja välillä ei niin hyvin. Kuitenkin niin huonosti että laktaatti ei ole viimeisen kolmen viikon aikana käynyt yli 3mmol/l vaikka ajanjaksoon on sisältynyt kilvanhiihtoa ja useita kovatehoisia ylämäkiharjoitteita. Harjoittelua on muutenkin kesällä kertynyt sen verran että perinteisen rullasukseni eivät enää pidä. 
2. Mieleeni muistuu kesältä eräs rullahiihtoharjoitus etelän tasamailta. Lähden innoissaani työstämään tassella noin 4 ja puolen ruotsalaisen mailin lenkkiä, mutta puolimatkan lähestyessä huomaan ettei käsissä ole enää mitään jäljellä. Vauhti tippuu dramaattisesti, juoma loppuu ja alkaa hämärtää, joskin en ole varma johtuuko se luonnonvalon vähenemisestä vai sumenemisesta silmissäni. En edes muista miten selvisin kotiin, mutta seuraavana päivänä keskeytin Aluemaestaruus pitkurin hallitsevan mestarin asemasta ja lähdin kotia itkemään ja syömään miljoonia leipiä energianpuutteeseeni. 

3. Tällä hetkellä en jos kauden ensimmäistä tulosliuskaa katsotaan. Myöhemmin toivottavasti kyllä. 

4.On ikävää että jo marraskuussa saapuu ensimmäinen "talvi" etelään. Tästä kun lähtee lumileirille Lappiin ja pääsee sieltä takaisin niin lumet ja innolla kokoon kyhätyt tykkiringit ovat jo sulaneet. Lisäksi olisi vielä hyvä uurastaa jalkalenkkejä sulalla maalla. Lumi ja pakkanen kun tuo ikävää liukkautta pinnoille. 


Sotamies

1. Sodassa, harjoitusohjelmaa vastaan. Vastustaja on välillä tarjonnut lähinnä asemasotaa, missä kyttäillään, odotetaan ja rötvätään. Välillä taas olen syöksynyt kohti surman suuta ihan kiitettävällä sykkeellä, liekittänyt ja tykittänyt. Olen pysynyt terveenä ja materiaalivastuullisena, näitä asioita pidän tärkeimpänä.
2. Eipä mitään yksittäisiä tule mieleen. Kaikki ne harjoitukset missä olen päässyt haastamaan taistelutovereitani omilla vahvuuksillani, 60 millin puhalluksella ja hisupumpulla, lämmittävät mieltä.
3. Ehkä sitten kun on sen aika. Toivottavasti edes silloin. Edes henkisesti tasapainossa.
4. Tekstejä tulee tällä hetkellä yhtä usein kuin hyvää kulkua.

"ihan lennossa"

Kiitos hei.

-Kelmeri

Ghetto

"Hisuttajat ihan sekundaa"

Tervehdys pitkästä aikaa lukijakunta.

Viimeisestä julkaisusta on aikaa. Kieltämättä jopa liian paljon. Sen jälkeen on luonnollisesti tapahtunut melko paljon kaikenlaista. Viljonkka voitti ämmä-Pirkan ja sen jälkeen vajosi niin syvään monttuun ettei edes hiihtopipon tupsua näkynyt moneen kuukauteen. En tiedä päivän tilannetta mutta huhujen mukaan mies kelaa kevään yli kisoihin herkistelemättä ja sitten O-Ringenillä antaa reiden heilua. Hiihtomies oli lähes tyytyväinen talven tulostasoon. Lopputalven ja alkukevään hän hoiti antaumuksella talonmiehen röitä ja on saanut vaa'an lukeman pysymään tarpeeksi korkeissa lukemissa. Hänen suunnistusmunansakin alkoi ilmoitella itsestään ja tätä kutsumusta on tyydytetty hieromalla rastiväliviivaa nivusiin.

Itse lopetin kauteni oikeastaan arvokisoihin, vaikka kävinkin vielä noukkimassa yhden sm-kullan kuleksimasta. Kevän kovimman kisaputken suoritin yo-kisoissa, jossa kilpailin viidellä matkalla. Yksi meni nausteriin, kolme perus suorittamista ja yksi farssi. Siis aivan tavallinen kisaviikon tulossarja. Näiden puristusten jälkeen aloin lomalle, jonka aikana tein paljon en-mitään, mm aloitin suunnistuskauden, rötväsin, makoilin ja laiskottelin. Juoksinpa suosimulaattorissakin. En onneksi pudonnut suonsilmään.

Loma loppui lyhyeen, sillä lähdin suorittamaan kansalaisvelvollisuuksia. Mitä siitä touhusta nyt kertosi ettei joudu jälkeenpäin katumaan. Osaan tehdä punkan, osaan laittaa napit ja taskut kiinni, osaan jopa pitää tavarani tallessa. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Porukassa on ihan ok jäbiä. Kalsaritkaan ei hierrä. Kaikin puolin ihan hyvä mesta viettää seuraavat muutama sata päivää.

Harjoituksellisesti kausi alkaa pikkuhiljaa päästä vauhtiin. Kilpailuja olen käynyt kaksi, joista toinen 10-Mila urheilupyhättö Falunissa. Juoksin ihan hyvin vaikka omakin joukkue koitti horjuttaa psyykkistä tasapainoani. Taisi mennä lähinnä omat juoksut vihkoon. Kauden kolmas startti on SM-keskimatka heti yo-kisojen banketin, lakkiaisten, jälkeen. Olen onnistunut hyvin pitämään todellisen suorituskykyni muilta piilossa enkä varmasti saa edes ennakkosuosikin viitan kiristysnarua itselleni.

"Ota kaksi olutta. Toinen menneisyydelle, toinen tulevaisuudelle."

-Viimeinen Piri-mies

Latua hiekalla

Heipsansaa

"Tröskel on niinku kynnys eli vk"

Talvi on vierähtänyt niinkin pitkälle, että helmikuu on pian ohi ja sitten koittaa maaliskuu. Hiihtokilometrejä on kertynyt mukavasti ja parin viikon ajan rakas kotilatukin on ollut priimakunnossa. Kilpailuja olen kiertänyt jonkin verran Ruotsinmaita myöten vaihtelevalla menestyksellä. Huonoon menestykseen on useimmiten ollut syynä huonot välineet tai epäonni, myös arkkua ja "ei vaan pääse"-olotilaa olen potenut talven aikana. Harjoitusmäärät ovat pysyneet melko korkealla ja todellinen tuloskunto pysynyt piilossa. SM-sprintin karsinnassa kirjautin hyvän ajan verrattuna kilpakumppaneihin, mutta analyysin jälkeen selvisi etten eksynyt tai kaatunut kertaakaan kyseisen kisan aikana, mikä siivitti hyvään tulokseen. Kaatuminen ilmiönä on kieltämättä tullut isohkoksi ongelmaksi Kaivajien jäsenille.

Kilpailuista vielä sen verran että olen kamppaillut sijoituksista sekä teline rinnassa että ilman. Olen edennyt eri kokoisilla urilla seuraavia tekniikoita käyttäen: tassu, wassu, ryssäkuokka ja Siitonen-Schritt. Kausi on näinkin pitkällä mutta perdaalin monoilla en ole vieläkään kilpaillut, vaikka perinteisen tyylin kilpailun olen käynyt.

Myös koulussa olen käynyt, ja paljon olen käynytkin. Tällä hetkellä olen onnekseni lomalla ja nautin olostani. Loma alkoi käytännössä viime viikon penkkareiden jälkeen. Perinteisen rekka-ajelun aikana sain hieman viimaa kaulahuivini sisään, mutta onnekseni säästyin infektioilta. Ajelun jälkeinen iltani meni jotakuinkin näin: Alku oli vaikea, sitten pääsin hyvään vauhtiin. Välillä tuli hiki, välillä hengästytti. Välillä nauratti, välillä itketti. Kun suu kuivui, otin juomaa. Kokonaisuudessaan nautin matkasta, vaikka kotiin palatessani oli jo pimeä. Myöhemmin illalla merkkautin HPK:hon hyvän perinteisen tyylin hiihtolenkin.

Asiaan. Muutaman päivän kuluttua koittaa talven ensimmäinen ja viimeinen arvokisamatka Itävaltaan. Ennakkotietojen mukaan lunta on reilusti ja atmo on hyvä ja lisäksi välipäiviä on kaksin kappalein joten määrätkin pysyvät edes kohtuullisissa lukemissa. Lisää ennakkotietoa tarjoamme pienelle mutta uskolliselle lukijakunnallemme kysymysten ja vastausten avulla.

1. Sääennuste lupaa noin 273 kelvinin lämpöä. Mitä ajattelet pukea kisapuvun alle?
2. Montako paria perinteisen suksia otat mukaan?
3. Mille matkalle lataat eniten odotuksia itsellesi?
4. Vapaa sana

1.
Lasimies: Olen käyttänyt liiton kisapukua Suomen kesän aikana ilman kummempia alukerroksia, joten 273 kelvinin helteessä laitan alle vain lyhytpunttiset alushousut, jos niitäkään. Luvatun kohtuu lämpimän kelin lisäksi toivon auringonpaistetta.
Kelmeri: Ehdottomasti puen O-ringeniltä (ei piru oli hieno reissu) hankitut kisabokserit ja tilanteen vaatiessa myös muita aluvaatteita.

2.
Lasimies: En ole vielä päättänyt lopullista perinteisten suksien lukumäärää, mutta se on enemmän kuin yksi ja vähemmän kuin seitsemän.
Kelmeri: Vähintään kaksi suksea. Aijon ulkoiluttaa niitä vähintään useita tunteja, välttääkseni hotellikuoleman ja liialliesen makoilun.

3.
Lasimies: Uskon olevani kaikilla etapeilla vahva, mutta etenkin lauantain München-Obertilliach -bussimatkalla uskon olevani tilanteen vaatimassa kunnossa eli koomassa eli autisti.
Kelmeri: Eniten odotuksia lataan lähinnä kaikille matkoille, mutta jos joku matka pitää nostaa muiden yläpuolelle se on pitkämatka.

4.
Lasimies: Viime vuonna keskimatkan kisa meni pipariksi, kun lähdön jälkeen veli ukrainalainen potkaisi sauvani poikki. Jos tänäkin vuonna samantyyppisiä onnettomuuksia tapahtuu minulle, en pelkää potkaista onnettomuuden aiheuttajan välineitä tai raajoja rikki.
Kelmeri: Olen menneissä kilpailuissa hävinnyt laittoman usein Ruotsin pojalle Henninggille, joten viralliseksi tavoitteekkseni otan hänen päänahan. Toivon myös aurinkoista säätä jotta pääsen käyttämään överi nopeita lasejani mahdollisimman paljon.

"Ai että keli on hyvä mutta lunta on puoli metriä liian vähän"

Pääosassa,
Lasimies