Kasa sanoja

Sm viikonloppu reportaasi

"Tulee oranssi talvi"

Lasimies aka vaellusmies aka vaelluskenkämies

Lauantai
Aamupäivä: Veryttely karsintaan sujui odotettuakin huonommin. Siihen vaikutti lähinnä kaksi asiaa. Ensinnäkin juuri veryttelyn alkamishetkellä näin JuMin ojentajan hänen odotellessaan omaa lähtöaikaansa. Se oli kaikessa massiivisuudessaan niin iso, että meinasin pelästyksestäni lehauttaa varpusparvet pöksyyn vaikka olin juuri palaamasta vessojen suunnasta. Toisekseen veryttely piti suorittaa jyystämällä koulun pihalla noin pienen kerrostaloasunnon kokoista lenkkiä, joka meni tunteisiin aika lailla saman tien eli heti. Muutaman kierroksen maltoin polkea leikkipaikkojen juoksuhiekkaa kunnes menin itkemään polvikipua esilähtöön. Suoritus oli kaikessa aamulenkkimäisyydessään hyvä.

Iltapäivä: Lasipolvi ei pitänyt aamun tekemisiä yhtään hyvinä, joten ennen vinaalia söin kipulääkkeitä kuin roinatan roinaa. Radan juoksin läpi kaikessa hitaudessani melko nopeasti ja päkiäaskeleita laskin kertyneen yhteensä kahdeksan (8). Illalla olin todella kiitollinen remonttihommista ettei tarvinnut koomailla polven ollessa romuna.

Sunnuntai
Aamupäivä: Hyvän SM-pitkänmatkan vaelluksen siivittämänä sain paikan pääsarjan viestiin, missä odotti helpossa ja kivassa maastossa helppo ja kiva kymmenen (10:n) kilometrin latu. Heti kartan saatuani ja kiihdytystä yrittäessäni huomasin kuitenkin päivän vireen olevan huonompi kuin surkea kulku on yleensä. Myös maasto osoittautui melko ikäväksi. Tulin maaliin vietettyäni metsässä pidemmän aikaa kuin piirikunnallisen tason suunnistajat. Tästä lähtien minua voikin sinutella nimellä "seuran oman ikäluokan top 3 tason suunnistaja".
Iltapäivä: rullahiihto kovaa muttei täysiä alle kymmenen hapoilla.

Rujo aka Vilijonkka aka louhija

Lauantai

Ap: Verryttely on hieman pidempi kuin suunniteltu viisi minuuttia. Sain verryttelyyn sisällytettyä muunmuassa leuanvetoa, keinumista ja tietysti juoksuhiekassa polkemista. Kilpailussa meinaan lähteä heti koolta 180-astetta väärään suuntaan, mutta naulaan silti Kimmon ensimmäisen näkötestin. Loppurata menee melko hyvin lukuunottamatta tienylityksessä pysähtämistä, johtuen kahdesta bussista ja kaukana muualla vaikuttavia järjestäjistä. Oikein hyvä aamulenkki. 

Ip: Verryttelyn aikana päätän laittaa paidan housuihin. Valinta osoittautuu hyväksi sillä nopeus kasvaa välittömästi. Naulauksen taso ei ole kovin suurta, mutta loppu on melko vahva ja päkiäaskeliankin kertyy reilusti enemmän kuin vaeltelijalla. Loppuverryttely oli pitkä ja melko kovavauhtinen. Rullahiihto jää huomiseksi. Kilpailun jälkeen selkääntaputtelijoita riitti joka lähtöön. Tälläistä se suomalainen urheilukulttuuri on. SM-pitkän vaeltelujen jälkeen ei tullut kukaan kyselemään miten meni kisa tai tsemppaamaa uusiin koitoksiin. 

Sunnuntai

Aamuverryttelyä kisapaikalla sävyttää paskahalvaus, helvetin hiki ja todella huono kulku. Sen jälkeen katselen lähdön separointeja ja itken joukkueen huonoja sijoituksia väliaikarasteilla. Alkuverryttely itsessään on lähinnä kevyttä juoksua ja tunnelman haistelua. Juuri ennen lähtöä minulle selviää että letkajenkkaa pukkaa ja kaiken lisäksi letkoissa on mukana Raulandin Jumala, Nestorinakin tunnettu taitopäällikkö. Viertolan Kartoitusfirmaa kohti juostessani ykkösen koodeja kysellään ahnaasti. Vastaan tietysti "Ykkönen". Noh sitten huutelijat jäävät hämmästelemään ja juoksen alkuradan täysin yksin. Neljännellä rastilla eli noin puolivälissä leimaamme puoli minuuttia perään lähteneen Nestorin kanssa yhdessä allekirjoittaneen käydessä katselemassa muutaman vääränkin rastin. Tiedän että Nestori tykkää ratkaista pelin yleensä metsän puolella eikä loppusuoralla, joten yritän mahdollisuuksien mukaan pysytellä hänen edellään enkä suomalaisille tutulla tarkkailuasemalla 20m perässä. Taktiikkani toimii lähes täydellisesti ja rönyämme kohti viimeistä rastia allekirjoittanut edellä. Molemmat ovat täysin kassalla lähestyttäessä rastia. Bingotan ojasta itseni kartalle ja separoin rastia kohti minkä jaloistani pääsen. Leimaan noin 10 metriä edellä ja lähden rullailemaan kohti maalia. Massiivisen olkapääni yli nään, että Nestori polvistuu neulansilmässä ja voitto on sinetöity. Hieno hetki Pyrinnön poikasuunnistajille. Kilpailun jälkeen syön kaksi (2) Tupla Proteiini patukkaa, jotka eivät kuitenkaan maistu YHTÄÄN Tuplalta. Illalla rullahiihto isojen pyssyjen kanssa. 

"Ei tää oo niin vakavaa ja selittely on aina turhaa"

Rappaus

"On ollut niin nuivaa elämää ettei edes sitaatteja ole syntynyt"

Terveppä terve.

SM-pitkän jälkeen päiväsuunnistajan paluu maan pinnalle tapahtui nopeammin kuin koskaan, koska hän joutui ajamaan kotiin kisoista palatessaan, kuskin suun napsuessa Hiihtomiehen nilkkaa kovemmin. Myös karu fakta yo-kisojen lähenemisestä teki suuremman voitolla yöhön lähtemisen mahdottomaksi. Viikko menikin lähinnä Eeposta rakastellessa ja saksan kieliopillisia tärppejä kalastellessa. Kirjoitukset ovat nyt onneksi ohi ja nähtäväksi jää kuinka paljon palautumisaikaa hän niistä tarvii, sillä ainakin nyt hän on pelikaanimaisen hyytelöä. Saksan ja historian lisäksi hän on hakenut matemaattista kuolemattomuutta nauttimalla diettijuomia InteGraalin maljasta. Myöhempi koeviikko paljastaa tämän asian todellisen laidan.

Harjoituksien saralla hänellä on mennyt melko huonosti. Treeniä on tullut harvakseltaan ja lyhyissä annoksissa, mikä on väistämättä johtanut huonoon kulkuun ja erilaisiin vammatiloihin. Syksyn uusimpana ilmiönä on havaittu Voltaren-vamma. Etkö tiedä mikä se on? Hän kertoo nyt: Harjoituksen jälkeen, usein illalla, saatat huomata jonkinasteista kipua jossain kehosi osassa. Tottuneena rasvojen ja voiteiden käyttäjänä laitat kyseiselle alueelle Voltaren-emulsiovoidetta ja mahdollisesti myös kylmägeeliä. Aamulla kipu on poissa. Ei syytä huoleen, olit vain kärsinyt Voltaren-vamman. Eikä huolta, jos vamma uusiutuu, sivelet vain uuden kerroksen emulsiovoidetta yöksi!

SM-sprintin johdosta myös tätä taajama-alueilla separointia on harjoiteltu ja todettu epäsuunnistuksen nimen olevan täysin harhaanjohtamaton. Sprinttiä on tullut tehtyä vähän mutta liikaa, sillä kaikki kerrat ovat menneet joko juoksuhiekassa sotkemiseen tai sydämen särkymiseen (twiitti). SM-sprinttiin kuuluu kaikessa pelikaanimaisuudessaan vielä karsinta, joten kaupunkisuunnistusstartteja tulee kaksin kappalein. Onneksi seuraavana viikonloppuna häämöttävä SM-yö pitää miehet edes jotenkin järjissään.

Tulevaisuudennäkymät näyttävät heikoilta, sillä ensi kevättalvena yo-kisastarttien määrä tuplaantuu.

"HPK:n täyttö oli helppoa treenejä on tullut niin vähän."

-Teräslasimies

PS. Ylläpito pahoittelee SM-kisan arvoon kuuluvan haastatteluosuuden puuttumisesta, mutta sprintissä on paikalla kahden miehen edustus eli yksi iso selkä ja yksi hyvä hapenotto.

Mamoilu

Vuokatin lakeuksilla tapahtuu harvoin näin syssyllä mitään kovin riemastuttavaa, sillä hiihtäjä poijjaat alkavat olemaan hyvin innoissaan tulevasta talvesta. Innokkuus tuo mukanaan kaiken näköisiä villityksiä, joista uusimpana laihdutus aka "millien nosto". Tämä jokavuotinen vituttava rituaali aiheuttaa suurta härdelliä nuorten miestenalkujen arkeen. Heistä tulee pernamaa fitnes akkojen kaltaisia kaloreita laskevia pellejä. Matalan leposykkeen omaavat mieshenkilöt ovat riskialttiimpia väkivaltarikoksille juuri tämän kaltaisten tempausten takia. Onneksi allekirjoittanut sai mattotestin yhteydessä käskyn lähteä tuon touhun sijaan kebabille, rasvarosentin ollessa pieni kuin Nestorin pummit.

Mattotesti kertoi  myös ettei kesällä ole lapioitu maaperää ihan värään paikkaan. Olin matolla siihen asti, kunnes se minut voitti. Parhaani tein, mutta hieman 27 minuutin jälkeen se vei voiton. Muita mitattuja arvoja ajan lisäksi en taida päästää ilmoille sillä joku voisi pahoittaaa mielensä niiden huonouden johdosta. Tässä oli myös normi mattotestin lisäksi rullamattotesti, josta sai vahvistuksen siitä että tekniikka on harakka.

Testauksen päälle täällä on koitettu reenailla asiaan kuuluvalla tavalla eli paljon ja kovaa. Tätä metodia ei kyllä ole täydellisesti toteteutettu, muttei myöskään täysin laiminlyötykkään. Mainitsemisen arvoisia reenejä voisi olla Rönkön reissut ja vaaralle hiihto. Rönkössä käynti on aina yhtä antoisaa, jos ei siitä mies innostu niin se tauti on kuolemaksi. "Jos ei sauna, viina ja rönkkö auta, tauti on kuolemaksi".  Vaaralle hiihto puolestaan nostattaa aina saman massiivisen jännittyneisyyden.

Kilpailemassakin ehdittiin välistä käydä SM-pitkillä aka vaellusmestaruuskilpailuissa. Kilpailuissa oli Kaivajilla täysi miehitys. Menestys oli sensaatiomaisen vaihteleva. Dietti vanhana vaellusmestarina vuoli melkein kultaa trangian ja makuupussin kera, mutta Sorsa ehti edelle metsästyskaudesta huolimatta. Dietin VK-minuuttien metsästys on selvästi kannattanut. Me kaksi muuta ei oltu minään. Meitä puhutteli soiro ja puhutteli kovin ottein. Maasto hyväili meitä antaumuksella, 10min koukut per lurjus ei riitttänyt. Virheiden teko todettiin hyödyttömäksi sillä se kasvattaa loppuaikaa ja sen lisäksi syke ehtii pudota peruskuntoalueelle, mikä ei kuulu kilpailun luonteeseen.

-KassaSetä

Keskinasta

Viime viikot ovat kuluneet allekirjoittaneen osalta melko tavanomaisissa merkeissä eli harjoitellessa melko kovaa ja melko paljon. Polarin palautumistolppa on pysynyt turvallisesti rasittuneen puolella jo useita viikkoja, eikä lepopäiviä ole tarvinnut liiemmin pitää.

Joo, kyllä se siitä alkaa lutviutumaan. Tässä taannoin kilpailtiin myös parhaan koulupoikasuunnistajain halutusta tittelistä. Kaivajat RY otti osaa kilpailuihin kahden osanottajan voimin. Dietti eteni vahvaa kansallisen tason viestimiehen vauhtia, kun taas Rujo laittoi päällensä 1980-luvun suunistusasun ja suunnisti sarjansa voittoon reilulla viidentoista sekunnin erolla. 80-luvulla miehet olivat rautaa ja asut todella hyviä. Paita housuissa ja pitkillä suunnistushousuilla on hyvä antaa runtua. Faktahan on se että mestarimies Janne Salmikin suunnisti aina paita housuissa. KLL-iltana 17-sarjan koulupoikasuunnistusmestari ei saapunut palkintojen jakoon johtuen vesisateen aiheuttamasta ketutuksesta ja tiukasta psyykkisestä valmistautumisesta seuraavan päivän rullahiihtospektaakkeliin. Lasimies puolestaan oli tapojensa mukaisesti reivaamassa discossa ja pokkaamassa palkinnoksi ison kassillisen jalkorasvoja vammojen hoitoon. 

-Lätinät on nyt lätisty-

Noniin, sitten itse asiaan. Elikkäs SM-pitkämatka kilpaillaan ensi viikonloppuna (5-6.9.) Karjaalla. Kaivajilla on kilpailussa mukana täysi kolmen miehen edustus. Ringeniltä tuttu haastatteluosuus saa nyt jatkoa. Kysymykset ovat kuivakoita, toivottavasti saatte vastauksista edes jotain pienen pieniä tipsejä ja jippoja kilpailua varten.

Kysymykset:
1. Miten olet valmistautunut SM-pitkään?
2. Mikä on viikonlopun tavoitteesi?
3. Kumpi on tärkeämpi: karsinta vai finaali?
4. Oletko tehnyt harjoituksia mallimaastoissa, jos olet, niin missä ja miten liput ovat haljenneet?
5. Minkälaisia suunnistustekniikoita suosittelet Karjaan maastoissa?
6. Vapaa sana

Lasimies a.k.a. Dietti:
1. Kesän jälkeen olen hellinyt kroppaani antamalla sille aika ajoin övereitä hyvyyksistä, esim. Puffet-jäätelön tai Coca-Cola light -juomaa.
2. Paljastaa pitkän piiloittelun jälkeen todellinen vauhtini, mikä riitää vähintään kansallisen tason viestiankkuriksi.
3. "Karsinnassa on tärkeää tehdä tasaisen varma suoritus jotta saa hyvän lähtöpaikan finaaliin." Paskan marjat. Karsinnassa kannattaa rykiä minkä pääsee ja näin saavuttaa henkinen yliote finaaliin. Parhaassa tapauksessa karsintasuoritus pääsee kilpailukumppanien uniin starttien välisenä yönä, jolloin unenpuutteessa heidän suoritus jää odotettuakin heikommaksi.
4. Olen. Olen suunnistanut mallimaastoissa paljon ja kovaa. Olen naulannut rasteja, olen hakenut rasteja, olen syönyt mustikoita, olen istunut mättäälle keräämään miehuuttani, ja olen raapinut kiveksiäni maastoissa.
5. Pitkä päätyyn ja perään.
6. Harkitsen suunnistussukkien poisjättämistä, koska aion vuorata jalkojeni ihon varpaista polviin asti teipillä. Lisäksi suunnistan taskussani varakompassi sekä varakompassin varakompassi. Vararaajoja en kuljetussyistä ota metsään mukaan, ne odottavat kilpailukeskuksessa.

Kelmeri a.k.a. matonkutoja
1. Tasaisen kevyillä harjoitusviikoilla pitkin kesää ja sen loppua. Paraikaa Syötteellä valmistavalla leirillä. Leirillä ollaan haettu viimeistä kisatikkiä Karjaan mehtiin, reenaamalla sopivissa määrin hiljaa ja kevyesti.
2. Näyttää muille piirikunnallisen tason miehille kuka olen ja mistä tulen.
3. Mielestäni on tärkeää dominoida molempia, jos et menesty karsinnassa et menestys kilpailussa. Eli siis jo karsinnassa täytyy laitaa muut piirikunnallisen tason poijjaat katumaan että nousivat aamulla sängystä.
4. Olen tehnyt Karjaalla valmistavia harjoituksia hyvällä yksi (1) kerta per vuosi tahdilla viimoiset viisi (5) vuotta. Harjoitukset ovat luonnollisesti menneet hyvin sillä joko ne ovat olleet pitkiä tai muuten onnistuneita.
5. Äärinmäistä nyhjäämistä.
6. Kilpailu on minulle henkilökohtaisesti äärinmäisen tärkeä huippusuunnistusurani kannalta. Harkitsen myös saapumista kisapaikalle jo edellisenä iltana, jotta saan mahdollisimman hyvän paikan massiiviselle retkijakkaralleni.

Rujo
1. Olen yrittänyt olla näyttämättä kuntoani, siinä kuitenkin epäonnistuen (KLL). Olen myös tehnyt massiivisia kyykkysarjoja, sillä olen kuullut maaston olevan pehmeäpohjaista ja reittä vaativaa. 
2. Tavoitteeni on lähteä arvometallin kiilto silmässä metsään, ainakin karsinnassa. 
3. Karsinta on tärkeä sillä siinä tehdään seuraavan päivän lähtöajat. Jos on liian hyvä joutuu lähtemään lopussa eikä ehdi illalla rullahiihtämään, jos taas on liian huono joutuu Betoniin, jossa on todennäköisesti lyhyempi rata kuin A-finaalissa eli vähemmän VK minuutteja. Karsinta on siis tasapainoilua nausterin ja paskuuden välillä. Vastaus kysymykseen on karsinta. ⬜️
4. Olen tehnyt yhteensä kaksi harjoitusta mallimaastoissa ja voin kertoa maaston olevan vieläkin huonompikulkuisempaa ja kivisempää kuin viimevuonna Muuratsalossa. Liput olen halkaissut hyvin, mutta rastiväleillä olen paikoin ajautunut todella kauaksi optimireitistä. 
5. Suosittelen Albin Ridefeltmäisiä taikakiertoja ja notkojen hyödyntämistä. Loppusuoralla paras tekniikka on offensiivinen ja agressiivinen separointi. 
6. 1:15000 mittakaava saattaa aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi ykköstä alkaa varmasti etsimään jo puolivälissä rastiväliä ja kakkoselle johtava tie tuntuu varmasti loputtomalta. Myös viiden metrin käyräväli  on Apukäyrän kartoilla paljon suunnistaneille ongelma sillä jo yhden käyrän kumpare vaikuttaa lähes ylisepääsemättömältä vuorelta. Semmoisen tipsin voin vielä antaa että kun eksyt, laita Polarista takaisin lähtöön navigointi päälle. 

Ja näin.

-Kolminkertainen koulupoikasuunnistuksen mestari