Etelä-Suomen rintamalta ei mitään uutta. Perusspektaakkeleita päivästä ja viikosta toiseen.
Ei aivan. Aina löytyy jotain kivaa ja uutta, tai ainakin uutta. Tämä uusi vanha kesän jälkeen oli luonnollisesti koulun alkamisjuhla. Koulunkäynnissä ei meille kokeneille konkareille ole sinänsä mitään uutta, mutta ainahan sen unohtaa, kuinka paljon pidempi aika 75 minuuttia on luokassa jöpöttäessä metsässä tai maanteillä kuljeskelun sijaan. Kaikkien onneksi lukujärjestyksistä tuli sen verran onnistuneet, ettei näitä pitkiä nyhjäyssessioita päivään mahdu montaakaan tuntia. Kouluruuan halpuus sekä runsas ja helppo saatavuus oli vaipunut unholaan ja se yllättikin positiivisesti. Sen vielä lisään, ettei istumisen aikanan todellakaan käytetä perslihaksia, päinvastoin. Jos halajaa käyttää 'bebaa' ja muokata takapuolestaan ison tai kiinteän tai molempia, lähteköön salille kyykkäämään isoilla painoilla.
Noniin. Koulun lisäksi kaksikin uutta koettiin Pirkkahallin B-hallissa. Ensinnäkin Dietti kaikessa kuivuudessaan nosti penkkimaksiminsa viikon sisällä kahdesti uusiin lukemiin. Kilogrammamääriä ei suomen kansallisen turvallisuuden nimissä tänne uskalla kirjoittaa, mutta sanotaan näin, että kohta on lupa tehdä hiihtolenkkiä ilman hihoja. Rujon spektaakkelimainen maksimipenkkisarja jäi hieman vaisummaksi: hän jäi heti ensimmäisessä toistossa painojen alle ja tämän jälkeen lähti painoja ja tavaroitaan paiskoen itkemään kyykkäystelineen varjoon.
Joo. Lisää spektaakkelia saatiin pitkältä lenkiltä, kun vamman vielä puhutellessa ei ollut rohkeutta rasittaa jalkoja kovin montaa tuntia. Harjoituksen suunnitelma, ja toteutus, käsitti kolmen lajin yhdistelmän. Ensimmäisenä tätä viheliäistä altaassa pärskyttelyä tunnin verran, millä maksimoitiin selän isous, rintalihasten jumitila sekä kokovartalohapenpuute. Toiseen lajiin siirtyminen tapahtui nopeasti mutta jupinaa uinnin anaalimaisuudesta säästelemättä. Altaasta ylös, monot jalkaan ja perinteistä rullahiihtoa pökkimään. Altaan sijainnin takia ympäristönä oli Tampereen taajamat, missä riitti hyviä mainosikkunoita tekniikan ihailemiseksi. Tätä menoa jatkui reilun tunnin verran. Kolmannen lajin siirtyminen oli vielä nopeampi, sillä siinä riitti vain jalkineiden vaihtaminen. Juoksua harrastimme Rujon kanssa hieman alle tunnin, mikä olikin juuri paikallaan hyvän kolmen tunnin harjoituksen kokoon parsimiseksi. Kommenttia kuului että treeni oli melko lyhyt ja muutenkin mamo, mutta se olikin vain valmistamaan seuraavan päivän kilpailuun/tasatyöntöspektaakkeliin.
Selkis. Ryhmän suunnistavampi osasto kävi myös kääntymässä Nuorten Joulussa. Kilpailu sujui molemmin puolin vaihtelevasti, mutta pääpiirteittäin molemmat jojottivat omaa letkaansa ja jättivät muut nielemään pölyä. Hyvän loppusijan saamiseksi oli pakko väläytellä omaa kilpailukuntoa kansallisen viestimiehen vauhdin sijaan, mikä on tietenkin virhe, ettei ennen SM-kisoja kasaa itselleen turhia paineita. Tämä tilanne tosin korjataan jo KLL-SM karkeloissa.
SM-mitaleista puheen ollen, tarkempaa ennakkoa on luvassa myöhemmin. Laajimmillaan edustuksemme on pitkällä matkalla, jossa hyvien yksittäisten rastivälien tai hetkellisten kilometrivauhtien sijaan tavoite on jopa präystäily palkintojenjaossa. Siihen vaaditaan joka tapauksessa venyttelymäärien radikaalia pudottamista sekä maustetta iltamysleissä ja aamupuuroissa.
"Nää hiihtäjät on kyllä ihan muumeja."
-Lasimies
keskiviikko 26. elokuuta 2015
lauantai 15. elokuuta 2015
Muumilaakso
"Ei me jakseta tulla ku nukuttiin nii vähä"
Kaivajat RY oli edustettuna Suunnistusliiton, joka kesäisellä Valtakunnallisella Oravapolkuleirillä Hiihtomiehen toimesta. Hiihtomies oli koutsaamassa näitä suunnistusurheilun tulevia lupauksia. Vol-leirihän on tunnettu siitä että reenin ja unen määrä on sama. Leirillä kovimmilla karpaaseilla saattaa parhainmillaan tulla melkein tunnin reenejä ja reenit suoritetaan tietenkin kaikkein kehittävimmällä tehoalueella eli täysiä. Harjoituksista puolet olivat luonnollisesti testejä kuten leireillä yleensäkkin. Testipatteristoon kuului mm. suunnistajien pravuuritesti Sisu-punnerrus. Tässä testissä tehtiin luonnollisesti huikeita tuloksia, kuten myös liikkuvuus- ja nopeustesteissä. Leirin harjoituisten kovuus rupesi selvästi näkymään viimeisinä päivinä, kun muutamat urheiljalupaukset eivät saapuneet reeneihin liiallisen väsymyksen johdosta. Leirin järjestelytoimikunta myös onnistui munimaan pari makoisaa farssia jättämällä lippuja viemättä harjoituksiin. Itse Hiihtomies keräsi rasteja viemällä ja hakemalla sievoisesti lisää harjoitusminuutteja. Koutsin hommien isoinpana etuutena voisin jopa pitää koutsin ruokavalion noudattamista "överit".
Härdellin jälkeen viikko jatkui Habita leirin merkeissä täällä Isossa Omenassa. Leiri alkoi perinteisellä aerkki tassulla. Reenin ihanuus aiheutti erektion ja palautti Hiihtomiehen elävien kirjoihin reilun viikon hiljaiselon jälkeen. Perjantaina ohjelmassa oli VK RHP 5-6 nousua vaaralle. Nousuja kertyi luonnollisesti se kuusi (6) kappaletta. Kaikessa herkkyydessään miehen kulku oli kohtuullinen. Reenissä oli läsnä jännitysmomentti nimeltä laktaattimittari ja tämän värkin tuoma pelko aiheutti reenin maksimisykkeen nousun 176 lyöntiin minuutissa. Kuten yleensäkkin, miehen hapot (1,9) olivat korkeat kuin Dietin millit. Vaaralla nähtiin taas ennennäkemättömiä separeita: sukset kourassa hyökättiin suoraan kontista silmät kiiluen kohti vaaranhuippua, toisten vasta keräillessä miehuuttaan. Illasta vedettiin kaks kol epäyllättäen Sapporo höökillä. Vaaran kostoa on odotettu kesäkuun perseilystä asti ja se koitti lauantaina, kun vapari reenin päätteeksi noustiin vaaralle. Reidet olivat löysyyttäkin löysemmät vaaran penkalla. Illasta loikimme epäteräviä sauvaloikkia juoksuhiekalla. Sunnuntaina suunnattiin taas kohti vaaraa leikkimään tulella. Vuorossa oli anak harjoitus 5km tesmonreitillä. Koko kesän jatkunut herkistely kantoi vihdoin hedelmää, sillä juoksin henk.koht. ennätyksen anaerobisella kynnyksellä. Tosin mäen päällä odotti koutsin ratsia mistä tuli käry. Laktaattimittari paljasti happojen nousseen yli sallitun rajan kuuteen (6) millimooliin per litra. Hyvänä tekosyynä käytin Olympia-voittajan kannustusta viimeisessä jyrkässä tömpyrässä. Leiri lopetettiin aika perinteisessti RHTT+JK Ukk. Reenissä nähtiin taas keulimista ja sippauksia. Leiri oli näkökulmasta riippuen joko onnisunut tai epäonnistunut, itselläni jälkimmäinin, sillä en edes päässyt erittäin rasittuneelle Polarin asteikolla. Isoimpana miinuksena voimme kuitenkin pitää Kuusamon komeetan loukkaantumista jalkapallopelissä, sillä nyt hän on yläkolmiokuurilla ja pitää meitä pikku poikia kohta aivan pelleinä. Leirin päätöstilaisuudessa näimme taas fläppitaululta oheisen kuvaajan. Kuvajaa esittää siis miesten kunnon optimaalista kehittymistä kohti menestystä. Nähtäväksi jää pääseekö kukaan meista pojankoltiaisista lähellekkään käyrän korkeinta huippua. Jos pääsee, huippu on luultavasti ennen jouluaattoa.
"Kiitos kuitti tämä on tässä, me lähdetään vaaralle niinkuin Mr headcoach käski"
-HerkkyydenPerikuva
Kaivajat RY oli edustettuna Suunnistusliiton, joka kesäisellä Valtakunnallisella Oravapolkuleirillä Hiihtomiehen toimesta. Hiihtomies oli koutsaamassa näitä suunnistusurheilun tulevia lupauksia. Vol-leirihän on tunnettu siitä että reenin ja unen määrä on sama. Leirillä kovimmilla karpaaseilla saattaa parhainmillaan tulla melkein tunnin reenejä ja reenit suoritetaan tietenkin kaikkein kehittävimmällä tehoalueella eli täysiä. Harjoituksista puolet olivat luonnollisesti testejä kuten leireillä yleensäkkin. Testipatteristoon kuului mm. suunnistajien pravuuritesti Sisu-punnerrus. Tässä testissä tehtiin luonnollisesti huikeita tuloksia, kuten myös liikkuvuus- ja nopeustesteissä. Leirin harjoituisten kovuus rupesi selvästi näkymään viimeisinä päivinä, kun muutamat urheiljalupaukset eivät saapuneet reeneihin liiallisen väsymyksen johdosta. Leirin järjestelytoimikunta myös onnistui munimaan pari makoisaa farssia jättämällä lippuja viemättä harjoituksiin. Itse Hiihtomies keräsi rasteja viemällä ja hakemalla sievoisesti lisää harjoitusminuutteja. Koutsin hommien isoinpana etuutena voisin jopa pitää koutsin ruokavalion noudattamista "överit".
Härdellin jälkeen viikko jatkui Habita leirin merkeissä täällä Isossa Omenassa. Leiri alkoi perinteisellä aerkki tassulla. Reenin ihanuus aiheutti erektion ja palautti Hiihtomiehen elävien kirjoihin reilun viikon hiljaiselon jälkeen. Perjantaina ohjelmassa oli VK RHP 5-6 nousua vaaralle. Nousuja kertyi luonnollisesti se kuusi (6) kappaletta. Kaikessa herkkyydessään miehen kulku oli kohtuullinen. Reenissä oli läsnä jännitysmomentti nimeltä laktaattimittari ja tämän värkin tuoma pelko aiheutti reenin maksimisykkeen nousun 176 lyöntiin minuutissa. Kuten yleensäkkin, miehen hapot (1,9) olivat korkeat kuin Dietin millit. Vaaralla nähtiin taas ennennäkemättömiä separeita: sukset kourassa hyökättiin suoraan kontista silmät kiiluen kohti vaaranhuippua, toisten vasta keräillessä miehuuttaan. Illasta vedettiin kaks kol epäyllättäen Sapporo höökillä. Vaaran kostoa on odotettu kesäkuun perseilystä asti ja se koitti lauantaina, kun vapari reenin päätteeksi noustiin vaaralle. Reidet olivat löysyyttäkin löysemmät vaaran penkalla. Illasta loikimme epäteräviä sauvaloikkia juoksuhiekalla. Sunnuntaina suunnattiin taas kohti vaaraa leikkimään tulella. Vuorossa oli anak harjoitus 5km tesmonreitillä. Koko kesän jatkunut herkistely kantoi vihdoin hedelmää, sillä juoksin henk.koht. ennätyksen anaerobisella kynnyksellä. Tosin mäen päällä odotti koutsin ratsia mistä tuli käry. Laktaattimittari paljasti happojen nousseen yli sallitun rajan kuuteen (6) millimooliin per litra. Hyvänä tekosyynä käytin Olympia-voittajan kannustusta viimeisessä jyrkässä tömpyrässä. Leiri lopetettiin aika perinteisessti RHTT+JK Ukk. Reenissä nähtiin taas keulimista ja sippauksia. Leiri oli näkökulmasta riippuen joko onnisunut tai epäonnistunut, itselläni jälkimmäinin, sillä en edes päässyt erittäin rasittuneelle Polarin asteikolla. Isoimpana miinuksena voimme kuitenkin pitää Kuusamon komeetan loukkaantumista jalkapallopelissä, sillä nyt hän on yläkolmiokuurilla ja pitää meitä pikku poikia kohta aivan pelleinä. Leirin päätöstilaisuudessa näimme taas fläppitaululta oheisen kuvaajan. Kuvajaa esittää siis miesten kunnon optimaalista kehittymistä kohti menestystä. Nähtäväksi jää pääseekö kukaan meista pojankoltiaisista lähellekkään käyrän korkeinta huippua. Jos pääsee, huippu on luultavasti ennen jouluaattoa.
 |
| Superkompensaatio |
-HerkkyydenPerikuva
keskiviikko 5. elokuuta 2015
1323 Pähkinäsaaren rauha
"Farssi."
Tervehdys!
O-ringeniltä tarttui kooman kylkiäisinä kotiintuotaviksi jo neljännessä kisassa juilinut kantapäävamma. Kooma talttui alle viikossa, mutta kantapää ei kengän kanssa kävelyä pidä yhtään hyvänä vielä yli puolentoista viikonkaan jälkeen. Tämä on tarkoittanut kahta asiaa: Crocs-liigaa, eli kaupungille, reeniin tai rippijuhliin krokotiilit jalassa lompsien, sekä massiivista yläkolmion voimatasojen tryhard kasvattamista.
Ensimmäinen viikko Ruotsista paluun jälkeen meni lähinnä ihmetellessä vammaa ja beisik kuntopiirien ja voimaharjoitusten parissa kiroten ja DJ:n taitoja kellarissa hioen. Tässä välissä voin muuten sanoa, että vamma-olotila on aivan anaalista. Elokuun ensmoisena lauantaina kahdenkymmenen minuutin (21min) juoksun jälkeen piti todeta "Ei hyvä", ja miettiä miten seuraava viikko lutviutuu. No, viikolla pariin otteeseen runsaan tuskanhien ja jupinan säestämä soutu sai sunnuntaina uudet mittasuhteet, kun Pyhäjärven vaahtopäitä myrkytettiin puolitoista tuntia (88') ristiin rastiin kämmenien iho julmetuilla rakoilla pakaroista puhumattakaan.
Seuraava viikko toi uudenlaisen harjoitusärsykkeen mukaan kuvioihin. Uinnin pahanpoikainen vesiurheilulaji, jossa polskitaan uppoamisen rajamailla lihaksiston huutavassa happivajeessa viidenkymmenen (50) metrin pituista suoraa edestakaisin, kelloa kahdesta syystä vilkuillen: pitää varmistaa että aika todellakin menee altaassa todella hitaasti, ja toisaalta pitää kuikuilla koska pääsee pois. Lisäksi jos haluaa sitä vettä, mitä siinä norppailun aikana nielee, käydä heittämässä, pitää kävellä noin maratoonin mittainen matka (n. 41km) lähimpään vessaan, joka sijaitsee jossain pukuhuoneiden uumenissa. Treenin jälkeen korvia särkee, päässä huimaa kun aivotkin kamppailee hapenpuutteesta ja leipää menee tuhottomia määriä alas kun on niin nälkä. Positiivista tässä lajissa on kuitenkin se, ettei hiki pääse yllättämään kuin vasta saunan jälkeen juuri kun on saanut vaatteet päälle. Kaikesta huolimatta tätä kyseistä klooriveteen tukehtumista on saatu kasaan jo sekä useita tunteja, että kilometrejä tällä viikolla.
Toivottavasti tämä kyseinen aikakausi kauden harjoittelussa siirtää osan reisien lihasmassasta lähemmäksi olkapäitä ja mielellään olkapäideni tasolle.
"Farssihan tästäkin tuli."
-VammaDietti
Tervehdys!
O-ringeniltä tarttui kooman kylkiäisinä kotiintuotaviksi jo neljännessä kisassa juilinut kantapäävamma. Kooma talttui alle viikossa, mutta kantapää ei kengän kanssa kävelyä pidä yhtään hyvänä vielä yli puolentoista viikonkaan jälkeen. Tämä on tarkoittanut kahta asiaa: Crocs-liigaa, eli kaupungille, reeniin tai rippijuhliin krokotiilit jalassa lompsien, sekä massiivista yläkolmion voimatasojen tryhard kasvattamista.
Ensimmäinen viikko Ruotsista paluun jälkeen meni lähinnä ihmetellessä vammaa ja beisik kuntopiirien ja voimaharjoitusten parissa kiroten ja DJ:n taitoja kellarissa hioen. Tässä välissä voin muuten sanoa, että vamma-olotila on aivan anaalista. Elokuun ensmoisena lauantaina kahdenkymmenen minuutin (21min) juoksun jälkeen piti todeta "Ei hyvä", ja miettiä miten seuraava viikko lutviutuu. No, viikolla pariin otteeseen runsaan tuskanhien ja jupinan säestämä soutu sai sunnuntaina uudet mittasuhteet, kun Pyhäjärven vaahtopäitä myrkytettiin puolitoista tuntia (88') ristiin rastiin kämmenien iho julmetuilla rakoilla pakaroista puhumattakaan.
Seuraava viikko toi uudenlaisen harjoitusärsykkeen mukaan kuvioihin. Uinnin pahanpoikainen vesiurheilulaji, jossa polskitaan uppoamisen rajamailla lihaksiston huutavassa happivajeessa viidenkymmenen (50) metrin pituista suoraa edestakaisin, kelloa kahdesta syystä vilkuillen: pitää varmistaa että aika todellakin menee altaassa todella hitaasti, ja toisaalta pitää kuikuilla koska pääsee pois. Lisäksi jos haluaa sitä vettä, mitä siinä norppailun aikana nielee, käydä heittämässä, pitää kävellä noin maratoonin mittainen matka (n. 41km) lähimpään vessaan, joka sijaitsee jossain pukuhuoneiden uumenissa. Treenin jälkeen korvia särkee, päässä huimaa kun aivotkin kamppailee hapenpuutteesta ja leipää menee tuhottomia määriä alas kun on niin nälkä. Positiivista tässä lajissa on kuitenkin se, ettei hiki pääse yllättämään kuin vasta saunan jälkeen juuri kun on saanut vaatteet päälle. Kaikesta huolimatta tätä kyseistä klooriveteen tukehtumista on saatu kasaan jo sekä useita tunteja, että kilometrejä tällä viikolla.
Toivottavasti tämä kyseinen aikakausi kauden harjoittelussa siirtää osan reisien lihasmassasta lähemmäksi olkapäitä ja mielellään olkapäideni tasolle.
"Farssihan tästäkin tuli."
-VammaDietti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)