Latua hiekalla

Heipsansaa

"Tröskel on niinku kynnys eli vk"

Talvi on vierähtänyt niinkin pitkälle, että helmikuu on pian ohi ja sitten koittaa maaliskuu. Hiihtokilometrejä on kertynyt mukavasti ja parin viikon ajan rakas kotilatukin on ollut priimakunnossa. Kilpailuja olen kiertänyt jonkin verran Ruotsinmaita myöten vaihtelevalla menestyksellä. Huonoon menestykseen on useimmiten ollut syynä huonot välineet tai epäonni, myös arkkua ja "ei vaan pääse"-olotilaa olen potenut talven aikana. Harjoitusmäärät ovat pysyneet melko korkealla ja todellinen tuloskunto pysynyt piilossa. SM-sprintin karsinnassa kirjautin hyvän ajan verrattuna kilpakumppaneihin, mutta analyysin jälkeen selvisi etten eksynyt tai kaatunut kertaakaan kyseisen kisan aikana, mikä siivitti hyvään tulokseen. Kaatuminen ilmiönä on kieltämättä tullut isohkoksi ongelmaksi Kaivajien jäsenille.

Kilpailuista vielä sen verran että olen kamppaillut sijoituksista sekä teline rinnassa että ilman. Olen edennyt eri kokoisilla urilla seuraavia tekniikoita käyttäen: tassu, wassu, ryssäkuokka ja Siitonen-Schritt. Kausi on näinkin pitkällä mutta perdaalin monoilla en ole vieläkään kilpaillut, vaikka perinteisen tyylin kilpailun olen käynyt.

Myös koulussa olen käynyt, ja paljon olen käynytkin. Tällä hetkellä olen onnekseni lomalla ja nautin olostani. Loma alkoi käytännössä viime viikon penkkareiden jälkeen. Perinteisen rekka-ajelun aikana sain hieman viimaa kaulahuivini sisään, mutta onnekseni säästyin infektioilta. Ajelun jälkeinen iltani meni jotakuinkin näin: Alku oli vaikea, sitten pääsin hyvään vauhtiin. Välillä tuli hiki, välillä hengästytti. Välillä nauratti, välillä itketti. Kun suu kuivui, otin juomaa. Kokonaisuudessaan nautin matkasta, vaikka kotiin palatessani oli jo pimeä. Myöhemmin illalla merkkautin HPK:hon hyvän perinteisen tyylin hiihtolenkin.

Asiaan. Muutaman päivän kuluttua koittaa talven ensimmäinen ja viimeinen arvokisamatka Itävaltaan. Ennakkotietojen mukaan lunta on reilusti ja atmo on hyvä ja lisäksi välipäiviä on kaksin kappalein joten määrätkin pysyvät edes kohtuullisissa lukemissa. Lisää ennakkotietoa tarjoamme pienelle mutta uskolliselle lukijakunnallemme kysymysten ja vastausten avulla.

1. Sääennuste lupaa noin 273 kelvinin lämpöä. Mitä ajattelet pukea kisapuvun alle?
2. Montako paria perinteisen suksia otat mukaan?
3. Mille matkalle lataat eniten odotuksia itsellesi?
4. Vapaa sana

1.
Lasimies: Olen käyttänyt liiton kisapukua Suomen kesän aikana ilman kummempia alukerroksia, joten 273 kelvinin helteessä laitan alle vain lyhytpunttiset alushousut, jos niitäkään. Luvatun kohtuu lämpimän kelin lisäksi toivon auringonpaistetta.
Kelmeri: Ehdottomasti puen O-ringeniltä (ei piru oli hieno reissu) hankitut kisabokserit ja tilanteen vaatiessa myös muita aluvaatteita.

2.
Lasimies: En ole vielä päättänyt lopullista perinteisten suksien lukumäärää, mutta se on enemmän kuin yksi ja vähemmän kuin seitsemän.
Kelmeri: Vähintään kaksi suksea. Aijon ulkoiluttaa niitä vähintään useita tunteja, välttääkseni hotellikuoleman ja liialliesen makoilun.

3.
Lasimies: Uskon olevani kaikilla etapeilla vahva, mutta etenkin lauantain München-Obertilliach -bussimatkalla uskon olevani tilanteen vaatimassa kunnossa eli koomassa eli autisti.
Kelmeri: Eniten odotuksia lataan lähinnä kaikille matkoille, mutta jos joku matka pitää nostaa muiden yläpuolelle se on pitkämatka.

4.
Lasimies: Viime vuonna keskimatkan kisa meni pipariksi, kun lähdön jälkeen veli ukrainalainen potkaisi sauvani poikki. Jos tänäkin vuonna samantyyppisiä onnettomuuksia tapahtuu minulle, en pelkää potkaista onnettomuuden aiheuttajan välineitä tai raajoja rikki.
Kelmeri: Olen menneissä kilpailuissa hävinnyt laittoman usein Ruotsin pojalle Henninggille, joten viralliseksi tavoitteekkseni otan hänen päänahan. Toivon myös aurinkoista säätä jotta pääsen käyttämään överi nopeita lasejani mahdollisimman paljon.

"Ai että keli on hyvä mutta lunta on puoli metriä liian vähän"

Pääosassa,
Lasimies