Tulitikkuaski

Tervehdys eli terve

Ensimmäiseksi haluan kertoa, että olen nukkunut viime yöt kuin pieni lihaisa porsas joulun alla. Syyn tähän kerron myöhemmin.

Alkanut kausi on mennyt aika vihkoon. Harjoitukset ovat olleet hidasvauhtisia jos infektioilta on päässyt sängystä ylös. Syke on keulinut ja käynyt levossakin ihailtavan korkeissa lukemissa. Kirsikkana kakun päällä olen nauttinut syksyn valoisuudesta täysin masennuksen siemauksin.

Kaiken näiden onnistumisten keskellä päätin ottaa lomaa talviurheilijan arjesta ja lähdin kesäiseen Tallinnaan. Kaupungissa oli läsnä monia maajoukkueratsuja ja paikalla monia patuja. Nostan kaksi harjoitusta framille:
Lauantai ip: Ohjelmassa SiSäSprinttiSuunniStuSharjoituS jossain Tallinnan lähiöalueella. Kaikin puolin spektaakkelimainen harjoitus, missä koviakin pyssyjä pääsi kokemaan, mitä rehellinen kassailu käsitteenä tarkoittaa. Itse täytin kaikki ennalta asettamani tavoiteet, paitsi en päässyt taklaamaan ketään. Karsintakisoissa otin sekunnit puolelleni ja jäin finaalien ulkopuolle. Lähdin etsimään kuntosalia siinä onnistuen, mutta penkki oli asetettu keskelle kilpailualuetta, joten jumppamaton kanssa makoilu sai riittää. Harjoitteita tehtäessä saattoi huomata, että kuntosali oli taattua Neuvostolaatua, nimittäin lattia oli pahuksen vino.
Sunnuntai ap: Mehtärintti kaukana kaikesta, jopa lähiöalueen ulkopuolella. Onhan se niin että metsäsuunnistus menee niin kuin sprinttikin jossain määrin, mutta mitä sitä herranjumala sekoittamaan näitä keskenään. Sama kuin pyöräilisi metsässä kartan kanssa. Mylvin radan läpi ja olin tyytyväinen itseeni ja aikaani, kunnes näin tulokset.

Näiden urbaanieksyilyjen jälkeen kävin kotioloissa kirjoittamassa nimeni muutamaan koepaperiin ja riistämässä kotikuntani hiihtoneitseellisyyden, kunnes oli aika suunnata katse kohti lumia. Matka meni hyvin hulluksi tulemalla, eikä yksikään nyssykkä pudonnut autosta matkan varrelle. Matkan pituus yhdistettynä harkittuun venyttelyn boikotoimiseen ilmeni perdaalilenkillä siten, että jokainen potku oli venytys ja jokainen lipsahdus revähdys. Kauden avauskilpailut olivat kohtuu hyvää piirikunnallisen tason suorittamista, ja tästä on hyvä jatkaa lerin merkeissä. Tavoitteena on pysyä ehjänä ja terveenä, ja tehdä monta tiputanssia muistuttavaa diagonaaliruskoa, joiden jälkeen voi nostaa käet ilmaan. Mitä jouluporsaaseen tulee, yöt ovat siis menneet nopeasti ja mukavasti, mutta tuomiopäivä on tulossa.

-Lasivastustuskykymies

Tallinnassa minut palkittiin hyvästä viime talven tasapaksusta suorittamisesta. Suunnistussäätiö siellä jakoi avustusta josta olen tietenkin hyvin kiitollinen.

Kolme hellepäivää

"Monttuakaan ei enää oteta vakavasti ja se on irroitettu sanan todellisesta asiayhteydestä. Siitä on tullut pysyvä jonnejen olotila, jolla selitetään olematonta kuntoa"

Viikko 45 oli siinä mielessä juhlallinen viikko, että harjoituspäiväkirjassa tulee harjoitusvuosi täyteen.  Se on myös yleisesti ottaen ylimenokauden aikaa, mutta uusimpien kyselyjen mukaan ylimenokausi on heikoille. Täten myös Kaivajat RY päätti sivuttaa ylimenokauden ja siirtyä suoraan uuteen harjoituskauteen. Tällä päätökseltä onkin vältytty useilta haitoilta mm. vammoilta, liialliselta koulun käymiseltä, alhaisilta viikkotunneilta ja pääkopan särkymiseltä. 

Viikon 45 jälkeen tulevilla viikoilla on myös tapana tehdä kausianalyysiä. Kausianalyysillä tarkoitetaan sitä että valehdellaan ja väritetään vuoden harjoitusmääriä ja saavutuksia. Kausianalyysiin liittyy myös yleisesti lupauksia ja parannuksia uudelle kaudella, joiden avulla yritetään päästä lähemmäs suurta tavoitetta eli haavetta, siinä kuitenkin yleensä epäonnistuen. Viikolla 45 loppunut kesäkausi antaa kausianalyysille vielä omat haasteensa sillä on analysoitava sekä fyysistä- että taidollista puolta. 

Nyt lopetetaan turha sanailu ja aletaan analysoimaan. Jotta tekstistä tulisi selkeämpi on käytössä apukysymyksiä, joiden käyttö on suotavaa. 

1) Miten harjoituskausi onnistui fyysisesti? Saitko mitään aikaiseksi? Kehititkö jotakin osa-aluettasi? Tuliko tunteja tarpeeksi?

2) Miten kauden kilpailut ja harjoitukset sujuivat taidollisesti? Naulasitko rasteja? Mikä oli suurin pummisi? Mikä oli huonoin kisasi? Mikä oli paras kisasi? Miksi onnistuit onnistuneissa kilpailuissa? Miksi olit huono kaikissa muissa kisoissa? Mikä oli paras saavutuksesi?

3) Miten tästä eteenpäin? Talvikauden tavoitteet? Paljonko suunnistat talvella? Mikä on ensi kesän tavoite?

Jokeri: Paljonko nousee penkistä?

Päästetään miehenalut äänen:

Lasimies (nilkka on taas rikki)
1. Kesäkausi onnistui vähintään Approbaturin arvoisesti. Olin monissa harjoituksissa paikalla ja joissain jopa läsnä. Sain aikaiseksi monen monituista erilaista ja -asteista vammaa ja loukkaantumista itselleni, välineilleni ja läheisilleni. Osa-alueista eniten kehitin kävelyä joko rullaukset tai lenkkarit jalassa. Tunteja tuli liian vähän. Lepopäiviä tuli määrällisesti vähän mutta liikaa. Sairaspäiviä myös liikaa.
2. Taidollisesti olin melko kassalla. Vauhti (sen puuttuminen) mahdollistaa tarkan kartalla etenemisen, joten megapummeja ei ikävä kyllä tullut. Isoin virheeni oli eksyä arvokisakatsastuksiin. Paras kilpailuni oli SM-pitkä. Hyviin yksittäisiin rastiväliaikoihin minut kilpailuissa siivitti onnistunut housuvalinta, kompassikontrolli, vahva kävelykunto ja lyhyt matala askel. Hyviä yksittäisiä kilometrivauhteja ei juuri tullut edes spesiaaliosaamiseni alalla, loppusuoralla.

3. Pyrin omistamaan talven, mikä tarkoittaa kilpailuissa dominointia ja murskavoittoja. Suunnistusta on tarkoitus harrastaa maksimissaan kaksi (max 2) kertaa kuukaudessa. Jos lunta on yli nilkan, en suunnista ollenkaan. Keväällä aloitan asepalveluksen, joten ensi kesästä on mahdotonta sanoa, joudunko kilpailemaan lainkaan ennen syyskuuta. 
Jokeri: Tarpeeksi, mutta liian vähän.

Kelmeri
1. Kesä sujui kaikin puolin hyvin lukuunottamatta yhtä kesäkuista loikkaharjoitusta jossa tuhosin paljon puhutun takareiskan. Tästä harjoitteesta maksetaan kovaa hintaa edelleen. Muita poikia kompatakseni voin myös todeta, että olin usein lenkillä, joskus jopa melko pitkään. Eli tästä voimme päätellä, että tunteja tuli muttei tietenkään tarpeeksi. Luonnollisesti lepäsin myös sopivissa määrin eli harjoitusten välissä kolmesta viiteen tuntia ja yöt. Suurimpia aikaansaannoksia lienee olleen hajonneet välineet ja syvät jumitilat. Kehitystä odotamme yhä, en tiedä onko se tulossa vai ei.

2. Kesällä kävin metsässä säännöllisen epäsäännöllisesti, useinmiten olin siellä pitkään tai vähintään pidempään kuin muut. Muutaman kerran voin sanoa naulanneeni rastin. Yksi niistä kerroista tuli Syötteen keskimatkalla. Väli oli alamäkeen ja rastina oli pienenpieni nenä, mäen päällä muuan Boss kysyi "jaa noinko meinaat sen löytää?", kun lähdin päättömästi ryskämään alamäkeen. Vastasin "tietty" ja jatkoin menoa. Naulasin ja tuhosin hänet. Kesän mitään kilpailuja kertyi muutamia ja niistä en nosta pöydälle ensimmäistäkään, koska olin tasaisen huono kaikissa. Suurimpana vahvuutena ja heikkoutena voidaan pitää suunnistustaitoani. Tämä taito siivitti minut suurien VK-minuuttien ja pummien äärelle. Isoin pummi oli niin iso ettei se mahdu tähän blogiin.

3. Talvea kohti lähdetään hyvien piirikunnallisten meriittien kiilto silmissä. Tavoitteisiini aion päästä välttelemällä joulukuun huippukuntoa pitämällä rasitustolpat riittävän korkealla. Suuntaan muiden poikien tapaan kohti Yllästä kairaamaan muutaman viikon kuluttua. Talvikaudella en varmaan suunnista laisinkaan, vedoten Vuokatin toivottavasti suureen lumimäärään. Toinen suuri tavoitteeni on olla niin kovassa kunnossa ettei tarvitse hiihtosuunnistaa, kuin ehkä kerran. Ensi kesästä odotan vammatonta ja onnistunutta. Tulostavoitteeni on tuhota mahdollisimman monta minun yläpuolelleni rankattua suunnistajapoikaa.

Jokeri: Enemmän kuin muut pojat, mutta vähemmän kuin pitäisi.

Rujo

1. Kesän harjoituskausi onnistui melko hyvin; lepäsin vähän, vältin vammat ja keräilin melko ison kasan harjoitustunteja. Harjoittelun kokonaismäärässä on silti vielä paljon parannettavaa, sillä se tunnestusti ratkaisee kilpailut. Kehitin osa-alueistani ainakin nopeutta, sillä sain käyttöön kehoni neljännen nopean lihassolun aiemman kolmen sijaan. 

2. Kesän strategiani oli hiottu jo keväällä huippuunsa. Sen tarkoituksena oli alkukaudesta välttää hyviä suorituksia ja saada harjoituksissa onnistuneita rastivälejä ja itseluottamusta. Loppukautta kohti siirryttyessä hyviä yksittäisiä rastivälejä oli tarkoitus siirtää myös kilpailuihin. Onnistuin tässä vähintäänkin tyydyttävästi. En joutunut matkustamaan tai herkistelemään arvokisoihin ja loppukaudesta sain kuitenkin kerättyä muutaman kansallisen tason meriitin talven harjoitustunteja lämmittämään. Huonoimpia kilpailuja olivat ne jossa hävisin Lasimiehelle. Onneksi niitä ei ollut montaa. Paras kisa oli Hämeen aluemestaruuskisojen pitkämatka, jossa nappasin Hämeen mestaruuden eli parhaan mahdollisen piirikunnallisen tason meriitin. Onnistuin siellä, sillä edellisenä päivänä tein pitkän ja raastavan harjoituksen rullahiihtämällä. Kesän suurin pummini oli AV-harjoituksessa Saarijärvellä kiertää tuo kumpare välin puolivälissä väärältä puolelta.

3. Tässä syksyllä harjoittelu jatkuu, välillä kovana ja välillä erittäin kovana, kohti Lapin leiriä Lasimestarin kanssa. Sen kaksiviikkoisen aikana aioin hiihtää Isometsän nousun päivittäin kolmesti täysillä ja smirklata alas vielä lujempaa. Talvella tavoittelen jatkumoa nousevalle tuloskäyrälleni, joka on muotoa y=x. Aion tarpoa hangessa talven aikana minimaalisesti, mutta jos lunta ei ilmaannu niin saatan solmia nastarien nauhat jopa viikoittain. Ensi kesänä tavoittelen muutamaa piirikunnallisen tason voittoa ja hyvää kansallisen tason menestystä suuremmista kilpailuista. Myös suurviesteissä osuusajoissa sijoittuminen top100 olisi mieltä lämmittävää. 

Jokeri: oma takapuoli+salin pienimmät painot

-Nuunat 1, 2 ja 3