Muumileiri

Kolmen k:n elämänohje: "Kaiva, Kairaa, Koijaa"

"Mennään jo ettei Talsi karkaa"

Erinäisten kotona ja TTC:ssä myyräilyjen jälkeen tikkiToivanen ja Rujo kirjoittivat navigaattoreihinsa Vuokatin Sompala. Täällä Isossa-Omenassa alkoi nimittäin kaikkien aikojen muumimaisin muumileiri, joka kantoi myös nimeä Aateli-leiri. Jo ohjelman sähköpostiin kilahtaessa kävi sankareillamme mielessä jättää leiri väliin ja keskittyä johonkin ihan muuhun kuin keulimiseen, alle 90 minuutin harjoituksiin, aktiivisiin liikkuvuusJUTTUIHIN saatika kilpailemiseen. Kaikesta huolimatta pojat löysivät itsensä maanantai iltapäivänä vetämässä rullaradalla hyvää AerK tassua.

Tiistaina Aateli-racessa oli ensin 4,5 kilomeetteriä juoksua ja muutaman tunnin palauttelun jälkeen takaa-ajo Vaaralle Startin paskarullilla. Juoksussa Rujo jakoi oikeutta kärkiletkassa hyytymällä viimeisellä puolentoista kilometrin kierroksella. Hiihtomiehellä ei juoksu hääppöisesti kulkenut. Alamäissä 4:00 min/km asetettu nopeusrajoitin hakkasi vastaan kuin The Money Team. Hiihto-osuudella pojat olivat valmiina jakamaan oikeutta lähtösijoilta 5. ja 26.. Nousu kulki huonosti varsinkin Hiihtomiehellä, sillä hän joutui separoimaan usean separin ohi. Mr. HeadCoach oli kuitenkin tyytyväinen Hiihtomiehen esitykseen, vaikka itse Diettimonttukin on sitä mieltä että Hiihtomies on syvällä.  Rujon nousu kulki muutamia kymmeniä sekunteja nopeammin, mutta sijoitus nousi vain yhdellä ja Blizeistä hän jäi viiden sekunnin päähän.

Samana iltana leriohjelmassa luki Jverr+AateliRace prologin seurantaa. Pojilla meni kuitenkin hermot jo ensimmäisen naisen könytessä mäkeä ylös vesisateessa. Niinpä he lähtivät jyyräämään Vaaran polkuja kuivan kakkosen verran.

Leiri jatkui "lepopäivällä" eli PK rullahiihdolla, jossa ProTeam ja muut keulijat jakoivat edellisen päivän sijat uusiksi hiihtämällä tunnin täysiä. Suunnistusjaosto jatkoi hiihtoaan kuitenkin vielä urheasti sen jälkeen ja huomasivat pian kuivan kakkosen olevan tosiasia. Iltapäivällä, kun vettä tuli kuin esterin perseestä, jalkapallokentällä oli useita urhoollisia nuoria pelaamassa potkupalloa ja riplailemassa. Riplailut olivat kaikin puolin ikäviä, huonon menestyksen ja vesisateen johdosta.

Torstaina naputeltiin vaaran nousua vaihtelevalla menestyksellä. Rujo näytti taas kovuutensa rouhimalla lujaa, kun taas Hiihtomies piti hyvää kansallisen tason vauhtia. Nakkipukumiehillä oli päällä taas hyvä kisa, jossa jaettiin mäkikirikisan pisteitä. Emme päässeet kuin viiteen nousuun legendaarisen 25:n sijaan, joka sinänsä oli pienoinen pettymys. Illan sarastaessa oli taas vuorossa Sapporo+aktiiviset liikkuvuusjutut. Suunnistusjaosto muodosti taas oman letkansa, erinäisten kusikirien sunmuiden hämmennysten jälkeen. Tunnin köpöttelyn jälkeen laskeuduimme Vuokatin tekonurmelle, jossa oli luvassa ne pahamaineiset liikkuvuusharjoitteet hyvän jupinan säestämänä. Ensi leirillä lupaudumme tekemään vähemmän noinkin ikäviä, hapottavia ja jumittavia harjoitteita. Keskitymme mielummin yhteiseen tavoitteesemme: "Vaaraan tatuoidaan vuoden työntekijä-tekstin alle nimemme"

Virallisen leirin päätöspäivänä oli luvassa "RH TT Rönkköön+JK opistolle, jossa yllättäen oli Hiihtomiehellä hurjaa lyöntiä Rujon ollessa jojon päässä jupisemassa. Keräilyjaoston letkassa kahvasi muutama muukin paskavatkain ja tuo letka oli ainoa joka jytkytteli edes lähelle 90 minuutin tavoiteaikaa. Kivikkohelvetissä kahvattiin hyvää kyytiä loppua kohden kiristäen, johtuen liian kovasta peesista.

Muiden Habita-ryhmäläisten lähtiessä kotiansa Sompalassa jatkui hyvä jyyrääminen. Lauantai aamupäivällä miehet kävivät kokeilemassa suunnistustaitojaan MM-kilpailujen keskimatkan radalla heikolla menestyksellä. He eivät nimittäin edes löytäneet kaikkia rasteja. Osalla väleistä Rujo esitti vahvaa kahvausta väärään suuntaan johtuen onnettomasta suuntavaistosta ja kotiin jääneestä suuntarasiasta. Vaara siis koulutti poikia taas. Reenin oli tarkoitus olla puolentoista tunnin mittainen, mutta kassa ja niitti jytkäyttivät siitä kuivan kakkosen.

Viimeinen leiripäivä oli sunnuntai. UKK-reitti Rönkköön ja takaisin maksoi mitä maksoi. Lenkkiä sävytti paskahalvaus, monttu, Keiman odottelu, jupina, pelko ohittajista, helvetin hiki, niitti ja väärän miehen sippaaminen. Vaara ei siis tänäänkään päästänyt sankareitamme helpolla. Loppumatkasta Keimalle näytettiin jo keskisormia ja laskettelurinteet alas päästyään näyttivät he Vaaralle paljasta pyllyä.

Etelään päästyään Rujo lupaa olla Verkkokaupan ovella kello 9:00 ostamassa uutta kelloa. Vanha sotamies Väätäinen on palveluksensa tehnyt ja tilalle tulee mitä todennäköisemmin V800. Passiivisuusleimojen ja aktiivisuus prosenttien kautta lähdetään siis hakemaan kulkua ringenille. Myös taitomunaa pitäisi kasvattaa, että edes Hiihtomiehen voisi ringenillä voittaa.

-Rujo, Hiihtomies

Palkoherne

Kyllä osaa urheilija olla tyhmä. Ei osaa kuunnella kehoaan. Turmion tie.

Selvästi Joulu ja Turun leiri  olivat miehelle liikaa, koska heti juhannuksen jälkeen oli luvassa muutama sairaspäivä. Kaksi päivää meni makoillessa ja aivan mielettömässä harjoittelemattomuuden krapulassa, kunnes oli taas päivä solmia nauhat ja yrittää. Todellakin yrittää.

Meno oli täysin odotetun oloista. Hermosto, lihaksisto, luusto, ruoansulatuselimistö sekä kuula olivat kaikki täydellisen jumissa ja haluttomia minkääntasoiseen yhteistyöhön. Syke oli korkealla ja vauhti matalalla. Flunssapäivät ampuivat muutaman tarkkaan tähdätyn lisänaulan jo valmiiksi varsin runsasrautapitoiseen tammiarkkuun.

Onneksi olo on nyt terveempään päin, joten valmistautuminen Pre-O-Ringenille ei juurikaan kärsinyt. Kilpailuviikkoa edeltävät päivät täytyy suunnitella tarkasti, ettei liika herkkyys pääse yllättämään. Onneksi luvassa on ainakin tehotreeni sekä pitkä lenkki juuri ennen Liedon sprinttiä maksimaalisen elastisen energian saavuttamiseksi. Viikon suorituksellisia tavoitteita ovat pitkät kehittävät VK-suunnistukset sekä hitaat maalisuorat. Myöskin nilkkateippauksen mahdollinen onnistuminen nostaa suunpielet vaakatasoon. FinVitosen hyvä kilpailutiheyden ja -matkojen suunnittelu yhdistettynä riittävään rullahiihtoon ja omatoimisiin metsälenkkeihin takaa varmuudella montun mistä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa rastiviikkoa.

Lopuksi jotain hauskaa:
Mikä on vuoden paras vitsi?
-Suomen kesä.

-ET

Ps. Hiihtomies on syvällä

Elämää Suurempaa

Lepo tämä naisten,vammasten, lapsien, nistien ja sadistien ajanviete.

"Eikö tätä lepopäivää vois millään mun kohdalla siirtää"

Näinä kuuluisina lepopäivinä sitä miettii miten tämä voi olla kansantauti onhan tämä niin kuolettavan tylsää. En toki ole adiktoitunut reenaamiseen, mutta onhan tämä aivan perseestä.
Heräät aamulla, nouset hyvän tuulisena täynnä tarmoa kunnes muistat: "jaha nyt on se painajaismainen LE-PO-PÄI-VÄ". Se tarmokkuus ja into onkin sitä myöten selvä, rupeat odottamaan parempaa huomista. Siinä sitten rimpuilet itku kurkussa koko päivän. Sitten koittaa huominen lähdet sille odotetulle raastavalle lenkille, mutta kulku on mitä olemattomin ja sykkeet jotain ihan mitä sattuu, "ei minnee". Elimistö on saanut karmean shokin tästä nimeltämainitsemattomasta päivästä, jonka johdosta se ei ota vastaan mitään, ei sitten mitään. Siinä sitten kiroilet lenkin läpi pohtien "ei enään ikinä".

Ikävyydessä hyvänä haastajana tulee matkustaminen, tämä jokaisen urheilijan pahin vihollinen. Istut päivän erinäisissä kulkupeleissä huonolla tsägällä julkisissa sellaisissa, jotka eivät käytännössä koskaan ehdi ajoissa mihinkään. Siinä istuessasi lihaksisto lamaantuu ja pääkoppa rupeaa kiehumaan kuin höyrykone. Viereisessä rivissä istuu pari öykkäröivää pentua ja käytävän päässä on koira, joka haukkuu kaiken mikä liikkuu. Tee siinä sitten jotain yleishyödyllistä tai saati nuku. Lentämisestä ja lentokentistä ei kehtaa edes kitistä on se sen verran hankalaa touhua. Autossa istuminen lepposaa, mutta jumin tyyssija.

Pysy kohteessa, reenaa hyvin, lepää vähän=nautinto

-tikkiToivanen

Hylkeenrasvaa

Jukola. Tuo viheliäinen koko yön kestävä suurviesti, missä tuhannet juoksijat tuhoavat pesivien lintujen pesiä ja poikasia. Paljon puhuttu sadan minuutin VK-juoksu jäi itseltäni vajaaksi seitsemällä minuutilla joten jo sen puoleen jäi parannettavaa. Lisäksi kevään tiukka ruokavalio on ohentanut pään rasvakerrosta niin, että yksi pieni kolhaisu mitättömään risuun ja verta tuli niin että edellisten osuuksien patutkin juoksivat ohi ja karkuun. Ankkuriosuus oli siitä huolimatta mielekäs kokemus ja lopun hyytymisestä sai yhden selkeän ohjeen tulevaan harjoitteluun.

Joulun jälkeen oli aika suunnata Turkuseen leireilemään Suomen menestyneimmän maajoukkueen kanssa. Kauniimman osapuolen letkan hiihtovauhti oli ajoittain jopa niin huimaa, ettei juosten olisi mukana pysynyt. Jukolan osallistumismaksuun kuuluvasta vatsasoirosta huolimatta määrää ja kehittävää treeniä letkan hännillä tuli kerättyä hyvin. Vaikka paikkana oli Turun kristillinen opisto, en saanut korkeammalta taholta helpotusta kulkuun, joten viikko meni hyvän kaivuuden merkeissä syvältä syvemmälle. Viiden vuorokauden aikana tunteja kertyi hevostelematta vähintään 30 tuntia. Parhaimpina hetkinä viikolta jäi rullasuksilla juokseminen nurmikoilla, möhrääminen sorateillä sekä jousipyssy-OW:lla kiihdyttäminen laatoituksella.

"Jos tyttöystävä pitäis johonkin viedä, niin paikkaan, missä vois vaan jyyrätä."

-Saksalainen päiväsuunnistaja

Ei tullu hyvä

"Never again, mutta ens vuonna uudestaa"
-Mestarimies

"Saa olla viimeinen kerta kun valvon tuollaisen puskajuoksun takia"

Juko on taas lusittu ja pahimmasta Jukolamorkkiksesta selvitty. Ei tullut lasta eikä sitä toistakaan. Juoksin 2.-osuuden, joka oli aivan liian pitkä. Tein alussa hyvää työtä peesamalla. Lopussa väsyin ja tein hirmusoiron. Ajattelin maaliin tultuani sen olleen 3min luokkaa, mutta tarkempi analysointi aamulla todisti sen olleen rontti 6min kassailu.  Kumma juttu miten tuo ajantajukin katoaa kun on iha sippi. No, räpiköin maaliin. Ei olisi kannattanut. Hävisin loppusuoralla 20 sekkaa naisille. Osuuskohtainen sijoitus taisi olla reippaasti yli sadan. Enkä saanut edes 100' VK tavoitetta täytettyä! Syitä ainaselle paskuudelleni ajattelin esitellä myöhemmin tässä blogissa.

Kyllä sitä porukka osaa olla innoissaa Jukolan viestistä. Jukolan tunnelma on kuulemma jotenkin hieno ja ainutkertainen. Itse en ole päässyt tähän kuuluisaan Juko tunnelmaan vielä yhtään kiinni. Täytyy tietty sanoa että onhan se hienoa kun televisioon tehdään pitkä yön yli kestävä lähetys ja mediassa saa suuren suosion, mutta onhan se nyt perseestä. Porukkaa on niin maanperkeleesti, että hermothan siinä menee. Yöllä juoksemisesta menee rytmi iha sekaisin ja väheisetkin kulun rippeet ovat hukassa. Tänä vuonna oli edes kohtalainen maasto, joskin pusikkoa olisi paremmalla ratasuunnittelulla voinut vähentää. Jämsä-Jukossa pari vuotta sitten oli kyllä vielä farssimmat kisat.

Ja sit ne naiset. Naisten Juko-polku eli Lounapolku: kootaan joukkue, käydään tekemään pari hyvää ryhmäharjoitusta helpossa, ei relevantissa maastossa, sovitaan ryhmävaatetus, mennään kisakeskukseen, otetaan arskaa lähtöön asti, otetaan ryhmäkuvat, ei verkkaa (se on lopusta pois), juostaan Venlat, sit lisää arskaa (jos paistaa). Sitten alkaa käsittämätön osuus: varataan hyvät paikat screenin edestä, tuodaan siihen makuupussit yms., katsotaan ja KUVATAAN Jukolan lähtö, valvotaan koko yö niissä makupusseissa screeniä tuijottaen, aamuyöstä pitää väkisin pitää itsensä hereillä, kun miehet tulee maaliin mennään nukkumaan teltoille ja herätään n. 12 aikaan laadukkaiden 4h unien jälkeen ja ajetaan iha koomassa kotiin.

Patuilla aka paatseilla on paljo parempi asenne tapahtumaan: Sovitaan joukkue, juostaan oma osuus ja mennään nukkumaan. Tulokset katsotaan aamulla netistä tai seuraavasta Suunnistaja-lehdestä. Ohjelma on niin jämpti että paskanpuhumiselle ja jupinalle ei anneta yhtään aikaa kisakeskuksessa, vaan se hoidetaan jo metsässä kohteena muut suunnistajat.

-Jøkke

Heikkous

"Läpinää Jukolasta"
"Olin kuin VR"

Jukolan yö oli osaltani tumma kaikin puolin. Se ei tuskin päästänyt yllätys yllätys ketään helpolla. Ensimmäinen isku vyön alle tuli jo lauantain helteestä, jonka myötä tullut veden kittaaminen veti pakin sekaisin jo veryttelyn aikana.

Loputon vierailu "Hotelli helpotuksessa" ei auttanut sitten ollenkaan. Lähtöviivalle astelin paskahalvauksen pelossa. Siinä seisoskelin mestarimiehen takana pelonsekaisin tuntein. Lähtömerkin jälkeen ei tarvinut odottaa kuin 5sek ja perkele oli irti. Mies oli lyöty syvälle asfalttiin. Siinä tein aikani tuttavuutta ajoharjoitteluradan pikipinnoitteen ja erinäisten nastareiden kanssa. Ylös päästyäni totesin jupinan säestämänä, että ei ollut kenkä jalassa. Ei auttanut kuin mennä sillan alle itkemään ja vääntämään kenkää jalkaan. Hässäkän jälkeen ei matkalla ykköselle ärräpäitä ja väkivaltaa säästelty. 3,4km väliaikaan selvisin sijalla 344 "vitutti". Matkanteko oli vaikeaa ja ikävää "kone sakkasi ja pohkeeseen juili".

Suht hyvällä suunnistuksella pysyin matkassa mukana, kun porukka ympärillä pyöri kuin punainen hapan marja emättimessä.  Radan keskivaiheen viheriköt olivat Jumalan lahja, sillä sain käyttää vahvuuttani: "laadukasta kävelyä". Siellä huomasin olevani Hurrien letkassa sillä huusin "koettakaa nyt" ja vastakaikuna ei tullut minkäänlaista jupinaa. Juomarasteilla kiskoin Dexalia kaksin käsin pitkään ja hartaasti, koska oli jano.

Yhdellä välillä (14-15) sorruin väsyneenä letkajenkkaan ja vedin muiden mukana polun päästä ohi ja sitten mentiin hetki suolla vaikka tie olisi ollut vieressä. Toisen ja ratkaisevan virheen alkuperäisen tavoitteen suhteen tein kolmanneksi viimeisellä välillä (18-19) .Meno oli kaikin puolin väsynyttä ja tummaa. Siinä vaiheessa kaikkeni olin antanut. Suunnistus oli sen mukaista, joten kampesin ihan väärään mäkeen 150m rastin takapuolelle.

Tällä tipahdin 200 joukosta ja 100 laadukkaan vk-minuutin tavoite meni ylitöiden puolelle. Maalissa sija 220 ja aika 1:41:41 eli pahasti yli luvatun saapumisajan ja sijan "olin kuin VR". Maalissa ensinmäisten ajatusten joukossa oli "minkä helvetin takia tätä pitää tehdä". Mies oli kaikin puolin rikki ja kahden viikon lapiointi sai arvoisensa päätöksen.

-tikkiToivanen

Hevosmiehet

Viime päivinä on voima puhunut. Voima N, tämä fysiikan vektorisuure on lähipäivinä haitannut monilla tavoin reenausta a.k.a kaivuuta. Voiman jyllätessä on survoutunut rikki vaikka ja mitä.

On tiistai aamu ja "louhinta ryhmä" aloittelee päivän savottaa. Aamu alkoi koomaisissa merkeissä ja epämääräisen jupinan säestämänä. Ryhmä jakaantui kolmeen osaan: juoksumuna, takapiru ja hiihtomies. Hiihtomies ja takapiru lähtivät kuopimaan rullaradan asfalttia akgressiivisen hiljaa. Kaksikko keräili miehuuttaan puoli kierrosta, kunnes se vihdoin löytyi potkaisi hiihtomies Alpinan hiihtokenkänsä päreiksi. Pohja otti hatkat 7kk yhteisymmärryksen jälkeen. Tapahtumasta suivaantuneena joutui hiihtomies lähtemään takapirun ja juoksumunan letkaan rouhimaan vaaran rinteitä. Juoksumunan läsnäolo toi mukanaan jupinan "kyllä alamaasto olisi parempi" ja "aki ei kestä kävelyä". 10km kehittävän juoksun/jojon jälkeen luvassa oli tulistakin tulisemmat loikkat 5x20sek, juoksumuna taisi riipoa 2x5x200..

Laadukkaan iltapäivä koomaan ja shoppailun kauppakeskus Tokmannissa jälkeen oli luvassa RH P sis 5x20 sek tasuri ryskeet. Lähdimme höökimään rullaradan suuntaan, mutta lenkki ei kerennyt paljoa vanhentua ennen kuin hiihtomies potkaisi rullasuksensa poikki! Hiihtomiehen vasen takareisi on ottanut hyvin voimaa vastaan oikean takareiskan halvaantumisen jälkeen. Reenistä ei hiihtomiehen osalta tullut yhtään mitään. Mr headcouch komensi hänet punttisalin hämärään ettei riko enempää välineitä. Muu osasto jäi keräilemään laadukkaita PK minuutteja.

"Ei ole heikkoja välineitä on vain vahvoja miehiä" 

-Hiihtomies

Melkomoista ja kaikkea siltä väliltä

"Töitä on tehtävä, mutta myös naisasiat on pidettävä kunnossa."

Kari Aallon sanojen mukaan seurueemme jakautui: toiset röihi ja töiset naisiin. Yhteisenä tavoitteena on kuitenkin viikonloppuna häämöttävä juhannus eli joulu eli Juko.

Töimiehet kaivoivat leirin päätöksen kunniaksi jo peruskalliota esille Puijon laskettelurinteillä. Koutsin väsäämässä ohjelmassa luki 6 nousua hapotta, mutta kulku ja mäki osoittautui niin hyväksi että nousuja taisi tulla yhteensä parikymmentä ja reeniaikakin oli päälle kaksi tuntia. Ääripäitä haettiin sauvoista, jotka olivat 0,85% miehen mitasta, shortseista, jotka olivat äärimmäisen lyhyet ja myös tehoalueista VeeKoolta maukkaan.

Jukolassa tavoitteena saada hyvät VK harjoitukset. Eli osuusajan on hyvä olla pitkä, mieluiten yli 100'. Kaivajien edustajia löytyy osuuksilta 1,2,7, varokaa louhoksia Paimion graniitissa. Muutenkin joulu menee muiden reenejen ohessa eikä näissä piireissä tunneta sanaa herkistely. Joukkueen loppusija ei ole tärkeä, hyvät reenit ovat.

Arvokisa valinnatkin tuli. Montunkaivajien kevätnäytöt olivat sen verran surkeita, että nimiä ei löytynyt liiton arvontalistata. Kattellaa si syssymmällä.

Antaa muiden hoitaa edustustehtävät, me reenataan niidenkin puolesta.

-Jökke

Aki ja Taka-reiska

"Olin koko lenkin ihan niitissä mutta silti se en ollut minä joka sippasi ekana. Väärä mies sippasi."

"Ei voi kävellä. Muuten sattuu Akiin. Pitää juosta koko ajan."

Pitkillä lenkeillä huonojen tuntemusten ja korkeiden sykkeiden lisäksi tulee niinkin huonoja ideoita kuin aloittaa kirjoittaa blogia. Tekstit ovat kuivia ja ikäviä, mutta niin ovat miehetkin.

Mentiin kavereiden kaa Syötteelle, se oli perjantai. Viikonloppu siellä sujui epäonnistuneiden kilpailujen, mutta hyvien rullahiihtoharjoitusten lomassa. Kilpailut menivät luultavasti vihkoon jo kisaa edeltävien venytysten takia. Loppusuora-ajoista näkyi selvästi liian hyvä liikkuvuus, ja sitä lähdettiin huonontamaan pikitielle kohti Taivalkosken metropolia.

Onneksi Syötteeltä pääsi pois maanantaina, koska ''hiihtäjien Isossa Omenassa'' louhiminen käy paljon jouhevammin. Harjoitukset onnistuivat erinomaisesti, koska jokaisessa treenissä vähintään yksi mies oli lähellä sipata. Onneksi mestarit ovat lausuneet:

"Jojo on hyvä, se kehittää."

-Takapiru