"Mennään jo ettei Talsi karkaa"
Erinäisten kotona ja TTC:ssä myyräilyjen jälkeen tikkiToivanen ja Rujo kirjoittivat navigaattoreihinsa Vuokatin Sompala. Täällä Isossa-Omenassa alkoi nimittäin kaikkien aikojen muumimaisin muumileiri, joka kantoi myös nimeä Aateli-leiri. Jo ohjelman sähköpostiin kilahtaessa kävi sankareillamme mielessä jättää leiri väliin ja keskittyä johonkin ihan muuhun kuin keulimiseen, alle 90 minuutin harjoituksiin, aktiivisiin liikkuvuusJUTTUIHIN saatika kilpailemiseen. Kaikesta huolimatta pojat löysivät itsensä maanantai iltapäivänä vetämässä rullaradalla hyvää AerK tassua.
Tiistaina Aateli-racessa oli ensin 4,5 kilomeetteriä juoksua ja muutaman tunnin palauttelun jälkeen takaa-ajo Vaaralle Startin paskarullilla. Juoksussa Rujo jakoi oikeutta kärkiletkassa hyytymällä viimeisellä puolentoista kilometrin kierroksella. Hiihtomiehellä ei juoksu hääppöisesti kulkenut. Alamäissä 4:00 min/km asetettu nopeusrajoitin hakkasi vastaan kuin The Money Team. Hiihto-osuudella pojat olivat valmiina jakamaan oikeutta lähtösijoilta 5. ja 26.. Nousu kulki huonosti varsinkin Hiihtomiehellä, sillä hän joutui separoimaan usean separin ohi. Mr. HeadCoach oli kuitenkin tyytyväinen Hiihtomiehen esitykseen, vaikka itse Diettimonttukin on sitä mieltä että Hiihtomies on syvällä. Rujon nousu kulki muutamia kymmeniä sekunteja nopeammin, mutta sijoitus nousi vain yhdellä ja Blizeistä hän jäi viiden sekunnin päähän.
Samana iltana leriohjelmassa luki Jverr+AateliRace prologin seurantaa. Pojilla meni kuitenkin hermot jo ensimmäisen naisen könytessä mäkeä ylös vesisateessa. Niinpä he lähtivät jyyräämään Vaaran polkuja kuivan kakkosen verran.
Leiri jatkui "lepopäivällä" eli PK rullahiihdolla, jossa ProTeam ja muut keulijat jakoivat edellisen päivän sijat uusiksi hiihtämällä tunnin täysiä. Suunnistusjaosto jatkoi hiihtoaan kuitenkin vielä urheasti sen jälkeen ja huomasivat pian kuivan kakkosen olevan tosiasia. Iltapäivällä, kun vettä tuli kuin esterin perseestä, jalkapallokentällä oli useita urhoollisia nuoria pelaamassa potkupalloa ja riplailemassa. Riplailut olivat kaikin puolin ikäviä, huonon menestyksen ja vesisateen johdosta.
Torstaina naputeltiin vaaran nousua vaihtelevalla menestyksellä. Rujo näytti taas kovuutensa rouhimalla lujaa, kun taas Hiihtomies piti hyvää kansallisen tason vauhtia. Nakkipukumiehillä oli päällä taas hyvä kisa, jossa jaettiin mäkikirikisan pisteitä. Emme päässeet kuin viiteen nousuun legendaarisen 25:n sijaan, joka sinänsä oli pienoinen pettymys. Illan sarastaessa oli taas vuorossa Sapporo+aktiiviset liikkuvuusjutut. Suunnistusjaosto muodosti taas oman letkansa, erinäisten kusikirien sunmuiden hämmennysten jälkeen. Tunnin köpöttelyn jälkeen laskeuduimme Vuokatin tekonurmelle, jossa oli luvassa ne pahamaineiset liikkuvuusharjoitteet hyvän jupinan säestämänä. Ensi leirillä lupaudumme tekemään vähemmän noinkin ikäviä, hapottavia ja jumittavia harjoitteita. Keskitymme mielummin yhteiseen tavoitteesemme: "Vaaraan tatuoidaan vuoden työntekijä-tekstin alle nimemme"
Virallisen leirin päätöspäivänä oli luvassa "RH TT Rönkköön+JK opistolle, jossa yllättäen oli Hiihtomiehellä hurjaa lyöntiä Rujon ollessa jojon päässä jupisemassa. Keräilyjaoston letkassa kahvasi muutama muukin paskavatkain ja tuo letka oli ainoa joka jytkytteli edes lähelle 90 minuutin tavoiteaikaa. Kivikkohelvetissä kahvattiin hyvää kyytiä loppua kohden kiristäen, johtuen liian kovasta peesista.
Muiden Habita-ryhmäläisten lähtiessä kotiansa Sompalassa jatkui hyvä jyyrääminen. Lauantai aamupäivällä miehet kävivät kokeilemassa suunnistustaitojaan MM-kilpailujen keskimatkan radalla heikolla menestyksellä. He eivät nimittäin edes löytäneet kaikkia rasteja. Osalla väleistä Rujo esitti vahvaa kahvausta väärään suuntaan johtuen onnettomasta suuntavaistosta ja kotiin jääneestä suuntarasiasta. Vaara siis koulutti poikia taas. Reenin oli tarkoitus olla puolentoista tunnin mittainen, mutta kassa ja niitti jytkäyttivät siitä kuivan kakkosen.
Viimeinen leiripäivä oli sunnuntai. UKK-reitti Rönkköön ja takaisin maksoi mitä maksoi. Lenkkiä sävytti paskahalvaus, monttu, Keiman odottelu, jupina, pelko ohittajista, helvetin hiki, niitti ja väärän miehen sippaaminen. Vaara ei siis tänäänkään päästänyt sankareitamme helpolla. Loppumatkasta Keimalle näytettiin jo keskisormia ja laskettelurinteet alas päästyään näyttivät he Vaaralle paljasta pyllyä.
Etelään päästyään Rujo lupaa olla Verkkokaupan ovella kello 9:00 ostamassa uutta kelloa. Vanha sotamies Väätäinen on palveluksensa tehnyt ja tilalle tulee mitä todennäköisemmin V800. Passiivisuusleimojen ja aktiivisuus prosenttien kautta lähdetään siis hakemaan kulkua ringenille. Myös taitomunaa pitäisi kasvattaa, että edes Hiihtomiehen voisi ringenillä voittaa.
-Rujo, Hiihtomies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti