Maustetta

Etelä-Suomen rintamalta ei mitään uutta. Perusspektaakkeleita päivästä ja viikosta toiseen.

Ei aivan. Aina löytyy jotain kivaa ja uutta, tai ainakin uutta. Tämä uusi vanha kesän jälkeen oli luonnollisesti koulun alkamisjuhla. Koulunkäynnissä ei meille kokeneille konkareille ole sinänsä mitään uutta, mutta ainahan sen unohtaa, kuinka paljon pidempi aika 75 minuuttia on luokassa jöpöttäessä metsässä tai maanteillä kuljeskelun sijaan. Kaikkien onneksi lukujärjestyksistä tuli sen verran onnistuneet, ettei näitä pitkiä nyhjäyssessioita päivään mahdu montaakaan tuntia. Kouluruuan halpuus sekä runsas ja helppo saatavuus oli vaipunut unholaan ja se yllättikin positiivisesti. Sen vielä lisään, ettei istumisen aikanan todellakaan käytetä perslihaksia, päinvastoin. Jos halajaa käyttää 'bebaa' ja muokata takapuolestaan ison tai kiinteän tai molempia, lähteköön salille kyykkäämään isoilla painoilla.

Noniin. Koulun lisäksi kaksikin uutta koettiin Pirkkahallin B-hallissa. Ensinnäkin Dietti kaikessa kuivuudessaan nosti penkkimaksiminsa viikon sisällä kahdesti uusiin lukemiin. Kilogrammamääriä ei suomen kansallisen turvallisuuden nimissä tänne uskalla kirjoittaa, mutta sanotaan näin, että kohta on lupa tehdä hiihtolenkkiä ilman hihoja. Rujon spektaakkelimainen maksimipenkkisarja jäi hieman vaisummaksi: hän jäi heti ensimmäisessä toistossa painojen alle ja tämän jälkeen lähti painoja ja tavaroitaan paiskoen itkemään kyykkäystelineen varjoon.

Joo. Lisää spektaakkelia saatiin pitkältä lenkiltä, kun vamman vielä puhutellessa ei ollut rohkeutta rasittaa jalkoja kovin montaa tuntia. Harjoituksen suunnitelma, ja toteutus, käsitti kolmen lajin yhdistelmän. Ensimmäisenä tätä viheliäistä altaassa pärskyttelyä tunnin verran, millä maksimoitiin selän isous, rintalihasten jumitila sekä kokovartalohapenpuute. Toiseen lajiin siirtyminen tapahtui nopeasti mutta jupinaa uinnin anaalimaisuudesta säästelemättä. Altaasta ylös, monot jalkaan ja perinteistä rullahiihtoa pökkimään. Altaan sijainnin takia ympäristönä oli Tampereen taajamat, missä riitti hyviä mainosikkunoita tekniikan ihailemiseksi. Tätä menoa jatkui reilun tunnin verran. Kolmannen lajin siirtyminen oli vielä nopeampi, sillä siinä riitti vain jalkineiden vaihtaminen. Juoksua harrastimme Rujon kanssa hieman alle tunnin, mikä olikin juuri paikallaan hyvän kolmen tunnin harjoituksen kokoon parsimiseksi. Kommenttia kuului että treeni oli melko lyhyt ja muutenkin mamo, mutta se olikin vain valmistamaan seuraavan päivän kilpailuun/tasatyöntöspektaakkeliin.

Selkis. Ryhmän suunnistavampi osasto kävi myös kääntymässä Nuorten Joulussa. Kilpailu sujui molemmin puolin vaihtelevasti, mutta pääpiirteittäin molemmat jojottivat omaa letkaansa ja jättivät muut nielemään pölyä. Hyvän loppusijan saamiseksi oli pakko väläytellä omaa kilpailukuntoa kansallisen viestimiehen vauhdin sijaan, mikä on tietenkin virhe, ettei ennen SM-kisoja kasaa itselleen turhia paineita. Tämä tilanne tosin korjataan jo KLL-SM karkeloissa.

SM-mitaleista puheen ollen, tarkempaa ennakkoa on luvassa myöhemmin. Laajimmillaan edustuksemme on pitkällä matkalla, jossa hyvien yksittäisten rastivälien tai hetkellisten kilometrivauhtien sijaan tavoite on jopa präystäily palkintojenjaossa. Siihen vaaditaan joka tapauksessa venyttelymäärien radikaalia pudottamista sekä maustetta iltamysleissä ja aamupuuroissa.

"Nää hiihtäjät on kyllä ihan muumeja."

-Lasimies