Muumileiri 2.0

Ylläpito pahoittelee tekstin viivästymistä

Kuten otsikosta varmasti huomaatte hiihtäjien Isossa omenassa jatkettiin samasta mihin kesäkuun leirillä jäätiin. Harjoitukset ovat siis olleet kevyitä ja luvattoman lyhyitä. Ainona erona on ollut hiihtoputken käyttö, siitä onkin seurannut uudenlaisia tuntemuksia ja ärsykkeitä kuten kylmyys, suksien järjetön pituus ja suksien jatkuva lipsuminen. Keulimista on ollut havaittavissa melko suurissa määrin.

Nyt kuulette surullisia uutisia. Hiihtomies on soirossa. Hän on vammainen. Oikea jalka on lähes täysin tohjona. Fysioterapeutti kielsi kaiken rasittamisen, joten ohjelmassa on pelkkää salia ja lepäämistä. Selän ollessa jo valmiiksi melko massiivinen, överisali ei tee välttämättä yhtään hyvää talven koitoksia silmällä pitäen. 

Nyt seuraa kuvaus yhdestä leirin mieleen painuvimmasta harjoituksesta:

Lauantai 2. Lokakuuta: JK PK 2.30-3.00

Hiihtomies lähtee kaikessa soiroudessaan vetämään Vesikkotien lenkkiä tassulla. Muut lähtevät uhmaamaan Vaaran vetisiä latupohjia. Heti puolen tunnin etenemisen jälkeen porukan perältä alkaa kuulua maiskutusta. Siellä otetaan geeliä. Alkuvauhti on melko rauhallinen kunnes porukan mahtavimmat mannerlaatat siirtyvät vetomiehen paikalle. Tätä rykimistä jatkuu seuraavat kilometrit Kettumäen kodalle asti, jossa allekirjoittanut tekee elämänsä onnistuneimman kusikirin eikä jää letkasta metriäkään. Tässä vaiheessa reitistä on pientä epäselvyyttä ja joku hurjimus ehdottaa jopa Rönkössä käymistä. Rönkköön ei kuitenkaan lähdetä vaan matka jatkuu latupohjia pitkin kohti Porttivaaraa. Heikkilää lähestyttäessä huudellaan sykkeitä. Porukassa vain kahdella on syke alle aerobisen kynnyksen, vaikka vauhti ei ole merkittävästi kiihtynyt. Myös huohotus alkaa tässä vaiheessa useilla letkalaisilla olla kova. Heikkilässä alkumatkan geelimiehet imevät vielä toiset geelit ja syövät patukkaa. Jojotus jatkuu loppumatkasta ja porukkaa tippuu. Lähinnä jojottajat alkavat katsella kellojaan ja päättävät suunnata kulkunsa opistoa kohti, vaikka kellossa on vasta hieman yli kaksi tuntia. Allekirjoittanut päättää kuitenkin lähteä lisälenkille valloittamaan Keimaa siinä täydellisesti onnistuen, vieläpä ilman minkään asteista sippausta. 

Sunnuntaina viimeiset opiston lihapadat nautittuaan majoitus siirtyi Sompalan tiloihin, tuohon epäjärjestyksen, epähygieenisyyden ja maskuliinisuuden tyyssijaan Kainuun keskellä. Sompalassa jupina, harjoittelu ja yleinen härdelli ovat niin pyhässä tasapainossa, että lepopäivän sattuessa pää on kovilla. Tikkari-Toivanen huomasi asian tuona ajanjaksona useasti. Allekirjoittaneella harjoittelua kertyi kohtuullisesti, mutta se ei ollut reissun suurinta keräilyä. Suurinta keräilyä tapahtui nimittäin rahasäästöjen keräilyssä a.k.a myyräilyssä. Oikeastaan ainoa mihin oli laitettava rahaa oli huoneiston isännän hyvinvointi, mikä sekin osoittautui melko halvaksi Lidlin Crunchy -mysleillä ja jalkapallosämpylöillä. 

"Lupaan että en oo soirossa ku seuraavan kerran tuut"

-Kelmeri

Lähiviikkoina on myös aika nitoa yhteen kulunut harjoituskausi kausianalyysin muodossa 

Kuulemiin,

-Viljonkka nyssyköineen