Sambalanne

Vuoden paras siteeraus: "Pukilla on lahjoja minulla ei, siksi harjoittelen."

Ryhmä on päässyt syvään lomailun pyhyyteen ja odottelee pehmeitä paketteja avattaviksi. Syyslomalla toivottu lahja hyvä hiihtotikki luultavasti tulee avatuksi vasta seuraavan kalenterivuoden puolella.

Aaro Asikaisen suunnistussanakirjan innoittamina päätimme koota otoksen jokapäiväisestä sanastostamme. Osa liittyy tasatyöntöön, osa toisten haukkumiseen, osa koulunkäytiin. 


Paalaus: Monikäyttöinen termi, liittyy usein olotilaan missä lihakset saavat harjoitetta tarpeekseen ja siirtyvät normaalista jumitilasta pökkelötilaan.

Esimerkkejä sanan käytöstä:

Vikalla kierroksella paalas pahasti
Reidet ihan paalissa


Mannerlaatta: termin täydellinen tarkoitus hieman hämärän peitossa, mutta liittyy olennaisesti penkkaamiseen, maanjäristyksiin ja liivejä tarvitsevaan rintavarustukseen. Saattaa sisältää myös yhteyksiä kovan tasurimiehen ruumiinrakenteeseen.

Esimerkkejä sanan käytöstä:

Nikanderin järkyttävät mannerlaatat


Muna: Jonkun asian osaamista kuvaava termi, esim. taitomuna, hiihtomuna, munanpaistomuna. Voi olla pitkä, lyhyt tai olematon.

Esimerkkejä sanan käytöstä:

Hisumuna on niin iso ettei tarvi ku hiihtää maalii ni voittaa
Juoksumuna pitäisi houkutella juustolla esiin


Hiki: Tekemisen totisuudesta kertova ilmiö. Useimmiten helvetin kova ja perseessä.

Esimerkkejä sanan käytöstä:

https://youtu.be/oWG9riH7Nss?t=160

Separi (rusko, rotta, northug): maksimaalinen lenkin lomassa otettava kiihdytys. Ulkopuolisten silmäparien paikallaoloa ei suositella, sillä vauhtia haetaan etenkin tekniikan kustannuksella.

Esimerkkejä sanan käytöstä:

Pitääkö VK osio sisällään separeita?

Olisit nähny kun hän rottaili loppusuoraa.


Kassa: Monikäyttöinen termi, joka kertoo hukassa olemisesta. Alunperin syntynyt kuvaamaan suunnistuksessa lievää hukassa olemista. Myöhemmin levinnyt arkielämään.

Esimerkkejä sanan käytöstä:

Olin koko välin aivan kassalla, en ottanut siitä munakumparehelvetistä mitään tolkkua.

Kassal eka kassal vika 

Tikki: (johdettu myös muotoon tikkari) Moni voisi luulla sanan tarkoittavan tikattua haavaa, mutta ei, tämä sana kuvaa kuntoa. Liittyy useimmiten urheilusuorituksiin.

Esimerkkejä sanan käytöstä:

Toivon lahjaksi hyvää hiihtotikkiä.
Minkäköhänlaisessa tikkarissa se Miska on?


Arkku: Tila, jolloin lihas lopettaa toimimisen lopullisesti. Ei suositeltava kenellekkään. Johtaa usein usein jupinaan, sekoamiseen ja erinäisiin arkkuhorinoihin

Esimerkkejä sanan käytöstä:

Ojentajat aivan arkussa en jaksa lykkiä enää metriäkään.

"Niihinhän voisin piikittää banaania!"

Soiro: Alunperin kuvannut suunnistajan tekemää pummia eli koukkua eli soiroa. Sittemmin levinnyt kuvaamaan urheilijan elämän erinäisiä ongelmia esim. kurkkusoiro, nilkkasoiro, kulkusoiro

Esimerkkejä sanan käytöstä:

Jytkyttelin aivan innoissani, mutta todella soiroon.
Ei selkä ole edes soirossa, muuten vaan takin pukeminen sattuu.


Piri: 1900-luvun alussa keksitty lääke josta on sittemmin muodostunut narkkareiden suosima päihde. Saatetaan myös tietyissä asianyhteyksissä käyttää Pirkkalan poikien (Piri-miesten) kutsumanimenä.

Esimerkkejä sanan käytöstä:

Piri-miehet kävivät tänään nostelemassa punttisalilla pieniä, mutta raskaita painoja.

Mäyrä: Tekniikkaa kuvaava termi, voidaan käyttää monen lajin yhteydessä. Sävyltään neutraalia negatiivisempi. Mäyrän tekniikan tunnusmerkkejä mm. notkoselkä, ajoitusvirheet, istuva asento ja kova irvistys.

Esimerkkejä sanan käytöstä

Tekniikka meni ihan mäyräksi

MÄYRIÄ!!

"Ei lihakset väsyny, mutta milleistä otti kiinni"

"Millit kirraa"

Hyvöä juolua.

Äkkilähtö

Hejsan

Saunassa: "On niin nahkat ettei tule edes hiki"

"Syökö mäyrät karjiksia?"

Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin kirjoittamaan teille kaikkien blogikirjoituksien isän eli raportin.
Kuten olette ehkä voineet erinäisten tiedotusvälineiden kautta havaita olimme koko konkkaronkka tässä joku aika sitten Ylläksellä. Tosin olimme edusettuna eri osoitteissa ja erillaisissa tehtävissä.
Kuitenkin meidän kaikkien yhteinen päämäärä oli reenata mahdollisimman paljon ja ehkä jopa laadukkaasti. Tällä taktiikalla pyrimme hiomaan kesällä louhitusta malmista kirkkaita teräväsärmäisiä kiviä, joiden toivotaan muuttuvan talven aikana jalokiviksi. Hurjimpia poikia olivat tällä kertaa(kin) Piri-miehet. Heistä suuremman hiihtosuunnistusmunan omaava aloitti viikkonsa kilpailemalla Maailmancupissa. Menestyksestään hän saa kertoa itse omassa osiossaan alempana. Viljonkka taas vetäisi pisimmän korren pakoilemalla koulua ruhtinaaliset kaksi viikkoa Ylläksen maaperällä. Itse tyydyin viikon mittaiseen pikavisiittiin. Sen aikana kerkesi kuitenkin hyvin louhia, pahoittaa mieliä ja tuhota välineitä.
Annan jokaiselle nyt oman puheenvuoron, jotta minua ei syytetä valehtelemisesta.

Minä eli meitsi eli Kelmeri

Lumisateen yllättäessä heti ensimmäisenä aamuna oli ensimmäinen voitelufarssi tosiasia. Tästä sisuuntuneena haettiin ojentaja paali lykkimällä mäen ympäri Viikon työntekijän jojossa. Tämä kyseinen titteli myönnetään henkilölle joka kunnostautui korkeilla keskisykkeillä ja syvimmällä koomalla. Loppuviikostakaan ei vältyttytty farsseilta sillä eräänä kirkkaana joulukuisena päivänä onnistuin katkaisemaan suksen nopeusharjoitteessa, jossa oli tarkoitus kiusata kaikkia kolmea nopeaa lihassolua. Viikon parhaaksi harjoitteeksi voin julistaa 2x20min VK mäkeen. Tässä reenissä oli läsnä kaikki hyvän reenin tunnukset: keulinta, kulku, hieno athmosfääri, happo, matalat sykeet, hyvä säätila ja syvä reenin jälkeinen kapalotila.
Lauantaina oli vuorossa mikä muukaan kuin Ensilumen rastit. Niistä en kerro teille muuta kuin että olin hyvällä piirikunnallisella tasolla ja hävisin laji-ikoni Hullu Tommille liian monta sekuntteeria. Reissusta kantoi hedelmää jo viisi (5) päivää sen päättymisen jälkeen, kun Vuokatin Skandinaviacupissa oli tarjolla hyvää menoa. Kilvanhiihto oli näin kesän jälkeen juuri niin nautinnollista kuin kaikki sen tietävät sen olevan.


Spesiaali guesti Viikon Työntekijä

Joo eli joo. Oma reissuni oli erittäin onnistunut, sillä ainakin koomatilasta katsoen siitä muodostui koko kauden kovin reeniviiko. Tästä 9 päivän tripistä olen nyt palautellut kohta jo reilut pari viikkoa tekemättä mitään sekä kisailemalla Skandicupissa erinäisin tuloksin. Niinkuin edellä mainittiin, oli korkeat sykkeet läsnä. Koneen käynnistyminen siirtyi joka lenkillä noin vartilla (15 minitsiä) ja loppuviikon eli viikonlopun koittaessa sai mukavaa hurinaa odotella jo reilun puolentoista tunnin ajan (1:35:43). Syvään jumitilaan en päässyt hampaidenpesun mitttaisten lihashuoltojen sekä pari päivää kestäneiden pulla- ja piparitarjoilujen takia. Tämä oli sinänsä pettymys, sillä olin nukahtaa hierontapöydälle leireilyviikon jälkeisenä maanantai-iltapäivänä. Ei sillä että olisin muinakaan päivinä ollut hereillä. Viikon onnistunein treeni oli selvästi nopeusharjoite, joka tunnetaan myös nimellä välineiden hajottaminen tai kuullaan terminä manaus. Treenissä yrtitettiin nitistää hitaita lihassoluja yhdeksän (9) kertaa erinäisten separointipätkien avulla, tosin huonoin tuloksin. Suurimmaksi farssiksi muodostui se, ettei oikean jalan aki alkanut vieläkään tekemään yhteistyötä kanssani, enkä nähnyt hullua kyläkauppiasta livenä. Paljastettakoon vielä, että ensimmäinen siteeraus kuuluu omaan suuhuni saunan lauteilla, vaikkei sen arvaaminen olisi ehkä ollut kenellekkään mahdotonta.

Hisustavin osapuoli eli Lasimies

Totta tosiaan vietin itsekin kivan tovin Napapiirin pohjoispuolella. Avasin kilpailukauden hyvän piirikunnallisen tason vauhdilla, jota on hyvä lähteä parantamaan talven edetessä. Viikon suurimpana tavoitteena oli venyttää päivittäiset palautumis-kapalointi-jupina-itku -sessiot mahdollisimman pitkiksi. Tavoite täyttyi pääosin hyvin. Suurimpana epäonnistumisena pidän ennalta varattujen ruokien määrän täydellistä aliarvioimista. Tosin Piri-miehet nausteroivat sivakoinnin lisäksi myös keittiön puolella mitä omaperäisimpiä mutta maukkaampia mahantäytteitä. Hyviä harjoituksia kertyi kolmattakymmentä kappaletta, mutta kaikista en voi kertoa, joten nostan yhden kaikkien yläpuolelle:

"Perjantai 4.12. aamupäivä, vuoren kierto, hiihtotapa perinteinen, keli hyvä, latu hyvä. Tavoite 14 varttia iloista diagonaalia tai vahvaa tasatyöntöä, kävelyn ja tasavedon välttämistä viimeiseen asti. Piri-letka lähtee mylvimään kohti ensimmäistä nousua. Suksi toimii. Kroppa ei toimi. Ei vielä. Muutaman kilometrin jälkeen toteamme puoli sataa kilometriä olevan hyvä tavoite. Diagonaali nostaa vastaantulijoiden suupielet hymyyn. Loppet-tassu saa piikit iskemään kipinää puuterillakin. Viiden vartin rajapyykillä karstat on poltettu ja kone alkaa toimimaan hyvin. Kuudestoistaosavuorokauden jälkeen alkaa julma psyykkinen peli, ruskot. Allekirjoittanut saa tässä vaiheessa viikon ensimmäisen voiton sulan hattuunsa. 150 minuutin jälkeen Viljonkan nyssyköiden sisällöt alkaa olla kadonneet, hän valittelee tyhjiä käsiä. Lopulta viimeinen rusko on tosiasia, se menee molemmilta aivan vihkoon. Isometsän nousu lasketellen alas. Laskuasento on pahuus, sillä reisien energiataso alkaa lähestyä pienintä arvoaan. Maaliviivan pari ylittää rontin 50km etenemisen jälkeen ajassa 14 4/5 varttia ja siirtyy tyytyväisin mielin syömään miljoonia leipiä."

Pirimiehistä enemmän kirejä voittanut eli Vilijonkka nyssyköineen 

Hei vain täältä arkusta. Ylläksen kaksiviikkoisen jälkeen harjoittelua on kertynyt erittäin vähän ja harkitsen vakavasti jo viikon toisen lepopäivän pitämistä. Mieltäni leiriltä jäi lämmittämään ainakin lettukestit, jossa koko konkkaronkka oli paikalla (osa jopa läsnä). Lasimies tarjoili hyvyyksiä ja muut keskittyivät jupisemaan niiden vähyydestä. 

Jälkimmäisellä viikolla majoitukseni siirtyi Ylläsjärven jupinakeskukseen, jossa lähes jokaisen harjoituksen aloitusta säesti tuima kysely ja marmatus: -kauanko olet -minne menet -miksi pitää olla niin kauan -etkö voisi tehdä lyhyempää -et sitten tule niin väsyneenä takaisin kuin viimeksi -nouseppas nyt sieltä sängystä ja muuta sellaista. Tästä seurasikin hyvin nopealla aikataululla täydellinen sekoaminen ja kun kapolointikin oli kielletty palautuminen harjoituksesta kärsi. Viimeisinä päivinä vietinkin enemmän aikaa istuskeluun ladulla ja latukahviloissa kuin itse suksimiseen. 

Tulevana sunnuntaina on tiedossa kilpailukauden avaus; 6,25 mailia tasurilla yhden kilometrin kierroksella hiekkaisella ensilumenladulla. Lasimies on mukana kilpailussa ja lähden häntä tietysti haastamaan jos tässä arkussa siihen pystyn. 

"Hiihto on Kivaa!"

Jouluspektaakkeli tulossa! 

Tulitikkuaski

Tervehdys eli terve

Ensimmäiseksi haluan kertoa, että olen nukkunut viime yöt kuin pieni lihaisa porsas joulun alla. Syyn tähän kerron myöhemmin.

Alkanut kausi on mennyt aika vihkoon. Harjoitukset ovat olleet hidasvauhtisia jos infektioilta on päässyt sängystä ylös. Syke on keulinut ja käynyt levossakin ihailtavan korkeissa lukemissa. Kirsikkana kakun päällä olen nauttinut syksyn valoisuudesta täysin masennuksen siemauksin.

Kaiken näiden onnistumisten keskellä päätin ottaa lomaa talviurheilijan arjesta ja lähdin kesäiseen Tallinnaan. Kaupungissa oli läsnä monia maajoukkueratsuja ja paikalla monia patuja. Nostan kaksi harjoitusta framille:
Lauantai ip: Ohjelmassa SiSäSprinttiSuunniStuSharjoituS jossain Tallinnan lähiöalueella. Kaikin puolin spektaakkelimainen harjoitus, missä koviakin pyssyjä pääsi kokemaan, mitä rehellinen kassailu käsitteenä tarkoittaa. Itse täytin kaikki ennalta asettamani tavoiteet, paitsi en päässyt taklaamaan ketään. Karsintakisoissa otin sekunnit puolelleni ja jäin finaalien ulkopuolle. Lähdin etsimään kuntosalia siinä onnistuen, mutta penkki oli asetettu keskelle kilpailualuetta, joten jumppamaton kanssa makoilu sai riittää. Harjoitteita tehtäessä saattoi huomata, että kuntosali oli taattua Neuvostolaatua, nimittäin lattia oli pahuksen vino.
Sunnuntai ap: Mehtärintti kaukana kaikesta, jopa lähiöalueen ulkopuolella. Onhan se niin että metsäsuunnistus menee niin kuin sprinttikin jossain määrin, mutta mitä sitä herranjumala sekoittamaan näitä keskenään. Sama kuin pyöräilisi metsässä kartan kanssa. Mylvin radan läpi ja olin tyytyväinen itseeni ja aikaani, kunnes näin tulokset.

Näiden urbaanieksyilyjen jälkeen kävin kotioloissa kirjoittamassa nimeni muutamaan koepaperiin ja riistämässä kotikuntani hiihtoneitseellisyyden, kunnes oli aika suunnata katse kohti lumia. Matka meni hyvin hulluksi tulemalla, eikä yksikään nyssykkä pudonnut autosta matkan varrelle. Matkan pituus yhdistettynä harkittuun venyttelyn boikotoimiseen ilmeni perdaalilenkillä siten, että jokainen potku oli venytys ja jokainen lipsahdus revähdys. Kauden avauskilpailut olivat kohtuu hyvää piirikunnallisen tason suorittamista, ja tästä on hyvä jatkaa lerin merkeissä. Tavoitteena on pysyä ehjänä ja terveenä, ja tehdä monta tiputanssia muistuttavaa diagonaaliruskoa, joiden jälkeen voi nostaa käet ilmaan. Mitä jouluporsaaseen tulee, yöt ovat siis menneet nopeasti ja mukavasti, mutta tuomiopäivä on tulossa.

-Lasivastustuskykymies

Tallinnassa minut palkittiin hyvästä viime talven tasapaksusta suorittamisesta. Suunnistussäätiö siellä jakoi avustusta josta olen tietenkin hyvin kiitollinen.

Kolme hellepäivää

"Monttuakaan ei enää oteta vakavasti ja se on irroitettu sanan todellisesta asiayhteydestä. Siitä on tullut pysyvä jonnejen olotila, jolla selitetään olematonta kuntoa"

Viikko 45 oli siinä mielessä juhlallinen viikko, että harjoituspäiväkirjassa tulee harjoitusvuosi täyteen.  Se on myös yleisesti ottaen ylimenokauden aikaa, mutta uusimpien kyselyjen mukaan ylimenokausi on heikoille. Täten myös Kaivajat RY päätti sivuttaa ylimenokauden ja siirtyä suoraan uuteen harjoituskauteen. Tällä päätökseltä onkin vältytty useilta haitoilta mm. vammoilta, liialliselta koulun käymiseltä, alhaisilta viikkotunneilta ja pääkopan särkymiseltä. 

Viikon 45 jälkeen tulevilla viikoilla on myös tapana tehdä kausianalyysiä. Kausianalyysillä tarkoitetaan sitä että valehdellaan ja väritetään vuoden harjoitusmääriä ja saavutuksia. Kausianalyysiin liittyy myös yleisesti lupauksia ja parannuksia uudelle kaudella, joiden avulla yritetään päästä lähemmäs suurta tavoitetta eli haavetta, siinä kuitenkin yleensä epäonnistuen. Viikolla 45 loppunut kesäkausi antaa kausianalyysille vielä omat haasteensa sillä on analysoitava sekä fyysistä- että taidollista puolta. 

Nyt lopetetaan turha sanailu ja aletaan analysoimaan. Jotta tekstistä tulisi selkeämpi on käytössä apukysymyksiä, joiden käyttö on suotavaa. 

1) Miten harjoituskausi onnistui fyysisesti? Saitko mitään aikaiseksi? Kehititkö jotakin osa-aluettasi? Tuliko tunteja tarpeeksi?

2) Miten kauden kilpailut ja harjoitukset sujuivat taidollisesti? Naulasitko rasteja? Mikä oli suurin pummisi? Mikä oli huonoin kisasi? Mikä oli paras kisasi? Miksi onnistuit onnistuneissa kilpailuissa? Miksi olit huono kaikissa muissa kisoissa? Mikä oli paras saavutuksesi?

3) Miten tästä eteenpäin? Talvikauden tavoitteet? Paljonko suunnistat talvella? Mikä on ensi kesän tavoite?

Jokeri: Paljonko nousee penkistä?

Päästetään miehenalut äänen:

Lasimies (nilkka on taas rikki)
1. Kesäkausi onnistui vähintään Approbaturin arvoisesti. Olin monissa harjoituksissa paikalla ja joissain jopa läsnä. Sain aikaiseksi monen monituista erilaista ja -asteista vammaa ja loukkaantumista itselleni, välineilleni ja läheisilleni. Osa-alueista eniten kehitin kävelyä joko rullaukset tai lenkkarit jalassa. Tunteja tuli liian vähän. Lepopäiviä tuli määrällisesti vähän mutta liikaa. Sairaspäiviä myös liikaa.
2. Taidollisesti olin melko kassalla. Vauhti (sen puuttuminen) mahdollistaa tarkan kartalla etenemisen, joten megapummeja ei ikävä kyllä tullut. Isoin virheeni oli eksyä arvokisakatsastuksiin. Paras kilpailuni oli SM-pitkä. Hyviin yksittäisiin rastiväliaikoihin minut kilpailuissa siivitti onnistunut housuvalinta, kompassikontrolli, vahva kävelykunto ja lyhyt matala askel. Hyviä yksittäisiä kilometrivauhteja ei juuri tullut edes spesiaaliosaamiseni alalla, loppusuoralla.

3. Pyrin omistamaan talven, mikä tarkoittaa kilpailuissa dominointia ja murskavoittoja. Suunnistusta on tarkoitus harrastaa maksimissaan kaksi (max 2) kertaa kuukaudessa. Jos lunta on yli nilkan, en suunnista ollenkaan. Keväällä aloitan asepalveluksen, joten ensi kesästä on mahdotonta sanoa, joudunko kilpailemaan lainkaan ennen syyskuuta. 
Jokeri: Tarpeeksi, mutta liian vähän.

Kelmeri
1. Kesä sujui kaikin puolin hyvin lukuunottamatta yhtä kesäkuista loikkaharjoitusta jossa tuhosin paljon puhutun takareiskan. Tästä harjoitteesta maksetaan kovaa hintaa edelleen. Muita poikia kompatakseni voin myös todeta, että olin usein lenkillä, joskus jopa melko pitkään. Eli tästä voimme päätellä, että tunteja tuli muttei tietenkään tarpeeksi. Luonnollisesti lepäsin myös sopivissa määrin eli harjoitusten välissä kolmesta viiteen tuntia ja yöt. Suurimpia aikaansaannoksia lienee olleen hajonneet välineet ja syvät jumitilat. Kehitystä odotamme yhä, en tiedä onko se tulossa vai ei.

2. Kesällä kävin metsässä säännöllisen epäsäännöllisesti, useinmiten olin siellä pitkään tai vähintään pidempään kuin muut. Muutaman kerran voin sanoa naulanneeni rastin. Yksi niistä kerroista tuli Syötteen keskimatkalla. Väli oli alamäkeen ja rastina oli pienenpieni nenä, mäen päällä muuan Boss kysyi "jaa noinko meinaat sen löytää?", kun lähdin päättömästi ryskämään alamäkeen. Vastasin "tietty" ja jatkoin menoa. Naulasin ja tuhosin hänet. Kesän mitään kilpailuja kertyi muutamia ja niistä en nosta pöydälle ensimmäistäkään, koska olin tasaisen huono kaikissa. Suurimpana vahvuutena ja heikkoutena voidaan pitää suunnistustaitoani. Tämä taito siivitti minut suurien VK-minuuttien ja pummien äärelle. Isoin pummi oli niin iso ettei se mahdu tähän blogiin.

3. Talvea kohti lähdetään hyvien piirikunnallisten meriittien kiilto silmissä. Tavoitteisiini aion päästä välttelemällä joulukuun huippukuntoa pitämällä rasitustolpat riittävän korkealla. Suuntaan muiden poikien tapaan kohti Yllästä kairaamaan muutaman viikon kuluttua. Talvikaudella en varmaan suunnista laisinkaan, vedoten Vuokatin toivottavasti suureen lumimäärään. Toinen suuri tavoitteeni on olla niin kovassa kunnossa ettei tarvitse hiihtosuunnistaa, kuin ehkä kerran. Ensi kesästä odotan vammatonta ja onnistunutta. Tulostavoitteeni on tuhota mahdollisimman monta minun yläpuolelleni rankattua suunnistajapoikaa.

Jokeri: Enemmän kuin muut pojat, mutta vähemmän kuin pitäisi.

Rujo

1. Kesän harjoituskausi onnistui melko hyvin; lepäsin vähän, vältin vammat ja keräilin melko ison kasan harjoitustunteja. Harjoittelun kokonaismäärässä on silti vielä paljon parannettavaa, sillä se tunnestusti ratkaisee kilpailut. Kehitin osa-alueistani ainakin nopeutta, sillä sain käyttöön kehoni neljännen nopean lihassolun aiemman kolmen sijaan. 

2. Kesän strategiani oli hiottu jo keväällä huippuunsa. Sen tarkoituksena oli alkukaudesta välttää hyviä suorituksia ja saada harjoituksissa onnistuneita rastivälejä ja itseluottamusta. Loppukautta kohti siirryttyessä hyviä yksittäisiä rastivälejä oli tarkoitus siirtää myös kilpailuihin. Onnistuin tässä vähintäänkin tyydyttävästi. En joutunut matkustamaan tai herkistelemään arvokisoihin ja loppukaudesta sain kuitenkin kerättyä muutaman kansallisen tason meriitin talven harjoitustunteja lämmittämään. Huonoimpia kilpailuja olivat ne jossa hävisin Lasimiehelle. Onneksi niitä ei ollut montaa. Paras kisa oli Hämeen aluemestaruuskisojen pitkämatka, jossa nappasin Hämeen mestaruuden eli parhaan mahdollisen piirikunnallisen tason meriitin. Onnistuin siellä, sillä edellisenä päivänä tein pitkän ja raastavan harjoituksen rullahiihtämällä. Kesän suurin pummini oli AV-harjoituksessa Saarijärvellä kiertää tuo kumpare välin puolivälissä väärältä puolelta.

3. Tässä syksyllä harjoittelu jatkuu, välillä kovana ja välillä erittäin kovana, kohti Lapin leiriä Lasimestarin kanssa. Sen kaksiviikkoisen aikana aioin hiihtää Isometsän nousun päivittäin kolmesti täysillä ja smirklata alas vielä lujempaa. Talvella tavoittelen jatkumoa nousevalle tuloskäyrälleni, joka on muotoa y=x. Aion tarpoa hangessa talven aikana minimaalisesti, mutta jos lunta ei ilmaannu niin saatan solmia nastarien nauhat jopa viikoittain. Ensi kesänä tavoittelen muutamaa piirikunnallisen tason voittoa ja hyvää kansallisen tason menestystä suuremmista kilpailuista. Myös suurviesteissä osuusajoissa sijoittuminen top100 olisi mieltä lämmittävää. 

Jokeri: oma takapuoli+salin pienimmät painot

-Nuunat 1, 2 ja 3

Myskihärkä

Töttöröö

"Sun pitää testaa niiden kumihanskojen käyttö koulussa"

"Rullahiihdin ulostekasan yli. Onneks oli lokarit"

Kaikin puolin onnistuneen mutta raskaan Ruotsin reissun jälkeen oli todettava voitelurauta kädessä, että välinehuollon puolesta kesälajit ovat kyllä mukavia. Koko seuraavaan reissuun lähtevän porukan sukset voideltuani siinä samalla naisen alapäähän viittaavia alatyylisiä sanoja ladeltuani suuntasi autokunta jotakuinkin koillista kohti. Suunniteltu pit-stop Kuopiossa oli paikallaan, sillä pelkääjän paikallakin matkustaminen osoittautui erittäin uuvuttavaksi ja hapottavaksi. Seuraavana päivänä matka jatkui useiden vedenheittopysähdysten värittämänä kohti Vuokattia, ja siellä allekirjoittaneen osalta kohti läänin virallista myyräilymestaa.

Maanantain peruslenkillä saattoi heti tehdä muutamia havaintoja: sukset ovat todella pitkät, latu on todella leveä ja hiihto siinä tuntuu kuin olisi köntsät housussa, voitelu epäonnistui lähes täysin sekä putken mäet ovat isoja, pitkiä ja raastavia. Tiistaina alkoi nuorten maajoukkueryhmän leiri, joka toteutettiin käytännössä aikuisten ryhmän kanssa. En nosta yhtäkään harjoitusta framille, koska kaikki olivat enemmän tai vähemmän hyviä mutta mitäänsanomattomia, ja mies kuin leivos enemmän tai vähemmän tikkarissa.

Viikon aikana saattoi todistaa Sotkamon lukiolaisten ja urheiluakatemialaisten arkea, mikä koostui lähinnä lyhyistä koulupäivistä, läksyjen laiminlyönnistä, uusintakokeisiin lukemisesta eli makoilusta kirjan kanssa ja virattomista harjoituksista. Osallistuin itsekin tähän arkeen, sillä eräänä lokakuisena päivänä piti hakea kolme avutonta poikaa koulusta. Lisäksi Pirkkalan lukio päätti näyttää kaikille opiskelijoilleen valtavaa keskisormea antamalla loman ajaksi kaksi kirjoitelmaa tehtäväksi, toinen äidin-, toinen vieraalla kielellä.

Leireilyn ja täyspäiväisen makoilun jälkeen oli konepelti suunnattava kotia kohti. Kotimatka yksin taittui leppoisasti lähinnä hulluksi tulemalla ja Vaajakosken ruuhkassa jupisten.

Tässä kohtaa pähkinäaivoisempikin lukija varmasti jo miettii, että missä vammat. Tosiaan, polvikipu ottia ja hellitti, ja jo Ruotissa juoksu onnistui eikä leirillä ollut enää mitään ongelmaa. Leirin jälkeen maanantaina menin kouluun, ja luultavasti siellä pahuus pääsi sisälleni. Kaikista pahin paikka on ruokala, koska siellä jonnet räkii ruoka-astioihin sekä hipelöi kauhoja ja muidenkin haarukoita ja veitsiä ensin nenää ja persettään kaiveltuaan. Ei niitä vastaan Pirkka käsidesit riitä, vaikka sitä joisi litrakaupalla. Tästä pahuuden tyyssijasta seurasi se, että jo tiistaina olin puolikuntoinen ja koko loppuviikko meni aivan piloille erinäisten flunssaoireiden takia. Kauden viimeinen viikko jää tuntimäärältään todella vähäiseksi ja kauden kokonaismäärä jää tasasatalukua edeltävälle sadan kymmenesosalle. Kyllä, ottaa päähän.

-Lasivastustuskykymies

Ps. Kävin kutsunnoissa hyppäämässä kuulaa, työntämässä pituutta ja kiskomassa pari terävää nykäisyä Nortista. Terveen paperit tuli, tosin psykologiset testit ovat vielä edessä.

Kaksi pistettä

Heipähei lukijat! Minäpä kerron teille tarinan..

"Joo mää meen uimaan"

Viimeisen kuukauden aikana on uima-allas tullut tutummaksi kuin rullarata kesän aikana. Siellä on vietetty koko ajan kasvavissa määrin aikaa. Eli siis tästä voimme päätellä, että vamma on puhutellut. Takareisi a.k.a takareiska mistä taitaa löytyä mainintoja uutisarkistosta ensimmäisten tekstien kohdalta. Hän on hakenut avioeroa perslihoista sillä ovathan ne nyt aivan julmetun ikäviä kaverita. Lääketieteessä mistä en niin ymmärrä sitä kutsutaan hamstringin syndroomaksi joka vaikuttaa jossain istuinkyhmyn tietämillä. Eli siis jonkin sortin pikku repeämä takareiden kiinnityksissä. Tämä vamma vei ensin juoksun ja lopulta myös hiihdon. "Sä oot ollu liikaa lasimiehen seurassa"

Harjoittelussa on siis jouduttu lipsumaan perinteisestä ja toimivaksi todetusta paljon ja kovaa metodista. On pitänyt käyttää korvaavia harjoitusmuotoja Rönkön sijaan. Näitä on ollut uinti, trx, vetolaite, vesijuoksu ja tasatyöntö (ei sinänsä normaalista poikkeava). Nämä kaikki vaikuttavat lähinnä yläkolmion lihaksissa, joten sinne on saatu hyvä ja kestävä jumitila. Uinti on myös kaikessa kiehtovuudessaan aiheuttanut erillaisisa jumitiloja pääkopassa. Suurimpana ja ainoana positiivisenä asianan voidaan pitää penkkituloksen kasvua. Viimeiseen kolmeen viikoon reeniä on tullut vähän eli todella vähän. Tänä aikana molemmat (Rujo ja lasimies) ovat vierailleet Sompalassa tässä jalossa epäjärjestyksen tyyssijassa, erinäisten harjoitusleirien merkeissä. Reeneistä ei ole juuri kerrottavaa, mutta sen voin kertoa että Vuokatissa ei ole miehen hyvä olla näin syysloma-aikana sillä jopa vetolaiteharjoituksessa joutuu ohitella.

Jos Jumalat suo ja tähtien asento on oikea, tämä alkaa olemaan historiaa ja päästään taas kairaamaan koko miehistöllä. Onhan kilpailukauden alkuun sentään aikaa ruhtinaallinen viikko. Sen jälkeen päästetään mies mylvimään Suomen Cup viestissä. Sitten jätetään höntyily ja palataan vanhaan ja perinteiseen muottiin.

Loppuun vielä syksyn paras vitsi: WOC 2016 kielletyt alueet ja Breaking News: Munakumpareiden aika on ohi! Viertola lopettaa kartoittamisen.

"elämä on kovaa ja paska löysää"

-Hiihtomies

Ps. Pahoittelen tekstin asiallisuutta ja tylsyyttä.

Muumileiri 2.0

Ylläpito pahoittelee tekstin viivästymistä

Kuten otsikosta varmasti huomaatte hiihtäjien Isossa omenassa jatkettiin samasta mihin kesäkuun leirillä jäätiin. Harjoitukset ovat siis olleet kevyitä ja luvattoman lyhyitä. Ainona erona on ollut hiihtoputken käyttö, siitä onkin seurannut uudenlaisia tuntemuksia ja ärsykkeitä kuten kylmyys, suksien järjetön pituus ja suksien jatkuva lipsuminen. Keulimista on ollut havaittavissa melko suurissa määrin.

Nyt kuulette surullisia uutisia. Hiihtomies on soirossa. Hän on vammainen. Oikea jalka on lähes täysin tohjona. Fysioterapeutti kielsi kaiken rasittamisen, joten ohjelmassa on pelkkää salia ja lepäämistä. Selän ollessa jo valmiiksi melko massiivinen, överisali ei tee välttämättä yhtään hyvää talven koitoksia silmällä pitäen. 

Nyt seuraa kuvaus yhdestä leirin mieleen painuvimmasta harjoituksesta:

Lauantai 2. Lokakuuta: JK PK 2.30-3.00

Hiihtomies lähtee kaikessa soiroudessaan vetämään Vesikkotien lenkkiä tassulla. Muut lähtevät uhmaamaan Vaaran vetisiä latupohjia. Heti puolen tunnin etenemisen jälkeen porukan perältä alkaa kuulua maiskutusta. Siellä otetaan geeliä. Alkuvauhti on melko rauhallinen kunnes porukan mahtavimmat mannerlaatat siirtyvät vetomiehen paikalle. Tätä rykimistä jatkuu seuraavat kilometrit Kettumäen kodalle asti, jossa allekirjoittanut tekee elämänsä onnistuneimman kusikirin eikä jää letkasta metriäkään. Tässä vaiheessa reitistä on pientä epäselvyyttä ja joku hurjimus ehdottaa jopa Rönkössä käymistä. Rönkköön ei kuitenkaan lähdetä vaan matka jatkuu latupohjia pitkin kohti Porttivaaraa. Heikkilää lähestyttäessä huudellaan sykkeitä. Porukassa vain kahdella on syke alle aerobisen kynnyksen, vaikka vauhti ei ole merkittävästi kiihtynyt. Myös huohotus alkaa tässä vaiheessa useilla letkalaisilla olla kova. Heikkilässä alkumatkan geelimiehet imevät vielä toiset geelit ja syövät patukkaa. Jojotus jatkuu loppumatkasta ja porukkaa tippuu. Lähinnä jojottajat alkavat katsella kellojaan ja päättävät suunnata kulkunsa opistoa kohti, vaikka kellossa on vasta hieman yli kaksi tuntia. Allekirjoittanut päättää kuitenkin lähteä lisälenkille valloittamaan Keimaa siinä täydellisesti onnistuen, vieläpä ilman minkään asteista sippausta. 

Sunnuntaina viimeiset opiston lihapadat nautittuaan majoitus siirtyi Sompalan tiloihin, tuohon epäjärjestyksen, epähygieenisyyden ja maskuliinisuuden tyyssijaan Kainuun keskellä. Sompalassa jupina, harjoittelu ja yleinen härdelli ovat niin pyhässä tasapainossa, että lepopäivän sattuessa pää on kovilla. Tikkari-Toivanen huomasi asian tuona ajanjaksona useasti. Allekirjoittaneella harjoittelua kertyi kohtuullisesti, mutta se ei ollut reissun suurinta keräilyä. Suurinta keräilyä tapahtui nimittäin rahasäästöjen keräilyssä a.k.a myyräilyssä. Oikeastaan ainoa mihin oli laitettava rahaa oli huoneiston isännän hyvinvointi, mikä sekin osoittautui melko halvaksi Lidlin Crunchy -mysleillä ja jalkapallosämpylöillä. 

"Lupaan että en oo soirossa ku seuraavan kerran tuut"

-Kelmeri

Lähiviikkoina on myös aika nitoa yhteen kulunut harjoituskausi kausianalyysin muodossa 

Kuulemiin,

-Viljonkka nyssyköineen

Vesivahinko

Mo..

...

Kausi päättyi omalta osaltani Vierumäen metsissä kävelyyn vajaa kaksi viikkoa takaperin. Lopetus ei ollut kummoinen, sillä vauhti oli mäyrä ja reitinvalinnat hitaita. Näkyvyyskin oli paljon heikompi kuin päivisin suunnistaessa, joten myös lampussa on täytynyt olla jotain vikaa. Lopputulema oli se, että vammaisille raajoille on saatava korvaavaa tekemistä ja juoksu sekä suunnistus on hyllytettävä niin pitkäksi aikaa kun se vaatii.

Vaikka kauden lopetus olikin totta totisempi, päätin silti hyväksyä seuran korkeammalta taholta tulleen pyynnön lähteä vielä viimeiselle matkalle Pohjanlahden toiselle puolen. Siellä nimittäin vuoroon tulee kaikkien suunnistajien syntymäpäiväjuhlat, 25-Mannakavlen. Monta lyhyttä helppoa osuutta, luvattoman paljon härväävää sakkia metsässä, kalliita mutta hyviä Hamburgerita, tulospalvelun totaalinen kaatuminen sekä kaksi pitkää yötä yölautassa. Siitä on nämä juhlat tehty. Ennakko on melko nuiva, sillä kahdeksan kahdestoistaosaa kaivajista vaikuttaa tällä hetkellä Vuokatissa, eivätkä siis osallistu tähän matkaan. He eivät ole edes hengessä mukana.

Valmistautuminen kisaan on sujunut hyvin. SM-yön jälkeen hyllytin lenkki- ja suunnistustossut ja keskityin sauvojen piikkien terottamisen ja rullasuksien laakereiden rasvaamisen ohella myös Spotify-soittolistan täydentelyyn. Sykkeet on saatu korkeiksi ja vauhti matalaksi, lihakset kipeiksi ja mieli maahan. Nyt kisaa alustavalla viikolla olen tosin puhaltanut pölyjä lenkkareiden päältä, sillä loikkia tekee palavasti mieli ja on pakko päästä kokeilemaan josko jalka kestäisi juoksua ja sitä kautta myös loikkia. Juoksu ei kiinnosta. Loikat.

Viestissä minulle uskoutui viides (5.) osuus, millä on mittaa rontti kuusi (6+) kilometriä (km). Osuusajaksi on merkattu 35 minitsiä, eli niistelen metsässä luultavimmin noin puoli tuntia, vahva kun olen. Osuuteni on ns. epävarmojen suunnistajien osuus, eli jos sattuu tekemään koukun niin takaa jyristelee lauma omanseuralaisia ja kerää eksyneet laumaansa. Nousumäärää ei ole kerrottu, toivon yli 100 mutta alle 500 metriä. Mallikartoista on selvinnyt, että maasto on lätty eli pannukakku eli tasapaksu.

Osuuden jälkeen lähden kiertämään vaikean eli mustan Öppet Motionin, oli vammatilanne mikä tahansa. Se tietenkin maksaa rahaa, ja harkitsenkin juoksevani varsinaisen osuudenkin kolikot taskussa helistellen, jottei kisan jälkeen tarvisi mennä seuran leiriin präystäilemään sekä pilaamaan omia ja muiden fiiliksiä. Vakavasta harkitsemisesta huolimatta EN ota rullasuksia lainkaan mukaan, vaan treenin jälkeen käyn suihkussa nauttimassa jäätyneistä vesiputkista jonka jälkeen hytisen kisapaikalla nuhaa ja kurkkusoiroa odottaen.

"Kelle täällä pitää maksaa / ettei kaikki olis niin paskaa" -Ellinoora

-Kuolevainen

Ps. Nuorten maajoukkuevalinnat ovat julki. Ketään RY:n jäseniä ei valittu. Ei sillä että olisimme halunneet mukaan. Eikä silläkään että menettäisimme jotain.

Kasa sanoja

Sm viikonloppu reportaasi

"Tulee oranssi talvi"

Lasimies aka vaellusmies aka vaelluskenkämies

Lauantai
Aamupäivä: Veryttely karsintaan sujui odotettuakin huonommin. Siihen vaikutti lähinnä kaksi asiaa. Ensinnäkin juuri veryttelyn alkamishetkellä näin JuMin ojentajan hänen odotellessaan omaa lähtöaikaansa. Se oli kaikessa massiivisuudessaan niin iso, että meinasin pelästyksestäni lehauttaa varpusparvet pöksyyn vaikka olin juuri palaamasta vessojen suunnasta. Toisekseen veryttely piti suorittaa jyystämällä koulun pihalla noin pienen kerrostaloasunnon kokoista lenkkiä, joka meni tunteisiin aika lailla saman tien eli heti. Muutaman kierroksen maltoin polkea leikkipaikkojen juoksuhiekkaa kunnes menin itkemään polvikipua esilähtöön. Suoritus oli kaikessa aamulenkkimäisyydessään hyvä.

Iltapäivä: Lasipolvi ei pitänyt aamun tekemisiä yhtään hyvinä, joten ennen vinaalia söin kipulääkkeitä kuin roinatan roinaa. Radan juoksin läpi kaikessa hitaudessani melko nopeasti ja päkiäaskeleita laskin kertyneen yhteensä kahdeksan (8). Illalla olin todella kiitollinen remonttihommista ettei tarvinnut koomailla polven ollessa romuna.

Sunnuntai
Aamupäivä: Hyvän SM-pitkänmatkan vaelluksen siivittämänä sain paikan pääsarjan viestiin, missä odotti helpossa ja kivassa maastossa helppo ja kiva kymmenen (10:n) kilometrin latu. Heti kartan saatuani ja kiihdytystä yrittäessäni huomasin kuitenkin päivän vireen olevan huonompi kuin surkea kulku on yleensä. Myös maasto osoittautui melko ikäväksi. Tulin maaliin vietettyäni metsässä pidemmän aikaa kuin piirikunnallisen tason suunnistajat. Tästä lähtien minua voikin sinutella nimellä "seuran oman ikäluokan top 3 tason suunnistaja".
Iltapäivä: rullahiihto kovaa muttei täysiä alle kymmenen hapoilla.

Rujo aka Vilijonkka aka louhija

Lauantai

Ap: Verryttely on hieman pidempi kuin suunniteltu viisi minuuttia. Sain verryttelyyn sisällytettyä muunmuassa leuanvetoa, keinumista ja tietysti juoksuhiekassa polkemista. Kilpailussa meinaan lähteä heti koolta 180-astetta väärään suuntaan, mutta naulaan silti Kimmon ensimmäisen näkötestin. Loppurata menee melko hyvin lukuunottamatta tienylityksessä pysähtämistä, johtuen kahdesta bussista ja kaukana muualla vaikuttavia järjestäjistä. Oikein hyvä aamulenkki. 

Ip: Verryttelyn aikana päätän laittaa paidan housuihin. Valinta osoittautuu hyväksi sillä nopeus kasvaa välittömästi. Naulauksen taso ei ole kovin suurta, mutta loppu on melko vahva ja päkiäaskeliankin kertyy reilusti enemmän kuin vaeltelijalla. Loppuverryttely oli pitkä ja melko kovavauhtinen. Rullahiihto jää huomiseksi. Kilpailun jälkeen selkääntaputtelijoita riitti joka lähtöön. Tälläistä se suomalainen urheilukulttuuri on. SM-pitkän vaeltelujen jälkeen ei tullut kukaan kyselemään miten meni kisa tai tsemppaamaa uusiin koitoksiin. 

Sunnuntai

Aamuverryttelyä kisapaikalla sävyttää paskahalvaus, helvetin hiki ja todella huono kulku. Sen jälkeen katselen lähdön separointeja ja itken joukkueen huonoja sijoituksia väliaikarasteilla. Alkuverryttely itsessään on lähinnä kevyttä juoksua ja tunnelman haistelua. Juuri ennen lähtöä minulle selviää että letkajenkkaa pukkaa ja kaiken lisäksi letkoissa on mukana Raulandin Jumala, Nestorinakin tunnettu taitopäällikkö. Viertolan Kartoitusfirmaa kohti juostessani ykkösen koodeja kysellään ahnaasti. Vastaan tietysti "Ykkönen". Noh sitten huutelijat jäävät hämmästelemään ja juoksen alkuradan täysin yksin. Neljännellä rastilla eli noin puolivälissä leimaamme puoli minuuttia perään lähteneen Nestorin kanssa yhdessä allekirjoittaneen käydessä katselemassa muutaman vääränkin rastin. Tiedän että Nestori tykkää ratkaista pelin yleensä metsän puolella eikä loppusuoralla, joten yritän mahdollisuuksien mukaan pysytellä hänen edellään enkä suomalaisille tutulla tarkkailuasemalla 20m perässä. Taktiikkani toimii lähes täydellisesti ja rönyämme kohti viimeistä rastia allekirjoittanut edellä. Molemmat ovat täysin kassalla lähestyttäessä rastia. Bingotan ojasta itseni kartalle ja separoin rastia kohti minkä jaloistani pääsen. Leimaan noin 10 metriä edellä ja lähden rullailemaan kohti maalia. Massiivisen olkapääni yli nään, että Nestori polvistuu neulansilmässä ja voitto on sinetöity. Hieno hetki Pyrinnön poikasuunnistajille. Kilpailun jälkeen syön kaksi (2) Tupla Proteiini patukkaa, jotka eivät kuitenkaan maistu YHTÄÄN Tuplalta. Illalla rullahiihto isojen pyssyjen kanssa. 

"Ei tää oo niin vakavaa ja selittely on aina turhaa"

Rappaus

"On ollut niin nuivaa elämää ettei edes sitaatteja ole syntynyt"

Terveppä terve.

SM-pitkän jälkeen päiväsuunnistajan paluu maan pinnalle tapahtui nopeammin kuin koskaan, koska hän joutui ajamaan kotiin kisoista palatessaan, kuskin suun napsuessa Hiihtomiehen nilkkaa kovemmin. Myös karu fakta yo-kisojen lähenemisestä teki suuremman voitolla yöhön lähtemisen mahdottomaksi. Viikko menikin lähinnä Eeposta rakastellessa ja saksan kieliopillisia tärppejä kalastellessa. Kirjoitukset ovat nyt onneksi ohi ja nähtäväksi jää kuinka paljon palautumisaikaa hän niistä tarvii, sillä ainakin nyt hän on pelikaanimaisen hyytelöä. Saksan ja historian lisäksi hän on hakenut matemaattista kuolemattomuutta nauttimalla diettijuomia InteGraalin maljasta. Myöhempi koeviikko paljastaa tämän asian todellisen laidan.

Harjoituksien saralla hänellä on mennyt melko huonosti. Treeniä on tullut harvakseltaan ja lyhyissä annoksissa, mikä on väistämättä johtanut huonoon kulkuun ja erilaisiin vammatiloihin. Syksyn uusimpana ilmiönä on havaittu Voltaren-vamma. Etkö tiedä mikä se on? Hän kertoo nyt: Harjoituksen jälkeen, usein illalla, saatat huomata jonkinasteista kipua jossain kehosi osassa. Tottuneena rasvojen ja voiteiden käyttäjänä laitat kyseiselle alueelle Voltaren-emulsiovoidetta ja mahdollisesti myös kylmägeeliä. Aamulla kipu on poissa. Ei syytä huoleen, olit vain kärsinyt Voltaren-vamman. Eikä huolta, jos vamma uusiutuu, sivelet vain uuden kerroksen emulsiovoidetta yöksi!

SM-sprintin johdosta myös tätä taajama-alueilla separointia on harjoiteltu ja todettu epäsuunnistuksen nimen olevan täysin harhaanjohtamaton. Sprinttiä on tullut tehtyä vähän mutta liikaa, sillä kaikki kerrat ovat menneet joko juoksuhiekassa sotkemiseen tai sydämen särkymiseen (twiitti). SM-sprinttiin kuuluu kaikessa pelikaanimaisuudessaan vielä karsinta, joten kaupunkisuunnistusstartteja tulee kaksin kappalein. Onneksi seuraavana viikonloppuna häämöttävä SM-yö pitää miehet edes jotenkin järjissään.

Tulevaisuudennäkymät näyttävät heikoilta, sillä ensi kevättalvena yo-kisastarttien määrä tuplaantuu.

"HPK:n täyttö oli helppoa treenejä on tullut niin vähän."

-Teräslasimies

PS. Ylläpito pahoittelee SM-kisan arvoon kuuluvan haastatteluosuuden puuttumisesta, mutta sprintissä on paikalla kahden miehen edustus eli yksi iso selkä ja yksi hyvä hapenotto.

Mamoilu

Vuokatin lakeuksilla tapahtuu harvoin näin syssyllä mitään kovin riemastuttavaa, sillä hiihtäjä poijjaat alkavat olemaan hyvin innoissaan tulevasta talvesta. Innokkuus tuo mukanaan kaiken näköisiä villityksiä, joista uusimpana laihdutus aka "millien nosto". Tämä jokavuotinen vituttava rituaali aiheuttaa suurta härdelliä nuorten miestenalkujen arkeen. Heistä tulee pernamaa fitnes akkojen kaltaisia kaloreita laskevia pellejä. Matalan leposykkeen omaavat mieshenkilöt ovat riskialttiimpia väkivaltarikoksille juuri tämän kaltaisten tempausten takia. Onneksi allekirjoittanut sai mattotestin yhteydessä käskyn lähteä tuon touhun sijaan kebabille, rasvarosentin ollessa pieni kuin Nestorin pummit.

Mattotesti kertoi  myös ettei kesällä ole lapioitu maaperää ihan värään paikkaan. Olin matolla siihen asti, kunnes se minut voitti. Parhaani tein, mutta hieman 27 minuutin jälkeen se vei voiton. Muita mitattuja arvoja ajan lisäksi en taida päästää ilmoille sillä joku voisi pahoittaaa mielensä niiden huonouden johdosta. Tässä oli myös normi mattotestin lisäksi rullamattotesti, josta sai vahvistuksen siitä että tekniikka on harakka.

Testauksen päälle täällä on koitettu reenailla asiaan kuuluvalla tavalla eli paljon ja kovaa. Tätä metodia ei kyllä ole täydellisesti toteteutettu, muttei myöskään täysin laiminlyötykkään. Mainitsemisen arvoisia reenejä voisi olla Rönkön reissut ja vaaralle hiihto. Rönkössä käynti on aina yhtä antoisaa, jos ei siitä mies innostu niin se tauti on kuolemaksi. "Jos ei sauna, viina ja rönkkö auta, tauti on kuolemaksi".  Vaaralle hiihto puolestaan nostattaa aina saman massiivisen jännittyneisyyden.

Kilpailemassakin ehdittiin välistä käydä SM-pitkillä aka vaellusmestaruuskilpailuissa. Kilpailuissa oli Kaivajilla täysi miehitys. Menestys oli sensaatiomaisen vaihteleva. Dietti vanhana vaellusmestarina vuoli melkein kultaa trangian ja makuupussin kera, mutta Sorsa ehti edelle metsästyskaudesta huolimatta. Dietin VK-minuuttien metsästys on selvästi kannattanut. Me kaksi muuta ei oltu minään. Meitä puhutteli soiro ja puhutteli kovin ottein. Maasto hyväili meitä antaumuksella, 10min koukut per lurjus ei riitttänyt. Virheiden teko todettiin hyödyttömäksi sillä se kasvattaa loppuaikaa ja sen lisäksi syke ehtii pudota peruskuntoalueelle, mikä ei kuulu kilpailun luonteeseen.

-KassaSetä

Keskinasta

Viime viikot ovat kuluneet allekirjoittaneen osalta melko tavanomaisissa merkeissä eli harjoitellessa melko kovaa ja melko paljon. Polarin palautumistolppa on pysynyt turvallisesti rasittuneen puolella jo useita viikkoja, eikä lepopäiviä ole tarvinnut liiemmin pitää.

Joo, kyllä se siitä alkaa lutviutumaan. Tässä taannoin kilpailtiin myös parhaan koulupoikasuunnistajain halutusta tittelistä. Kaivajat RY otti osaa kilpailuihin kahden osanottajan voimin. Dietti eteni vahvaa kansallisen tason viestimiehen vauhtia, kun taas Rujo laittoi päällensä 1980-luvun suunistusasun ja suunnisti sarjansa voittoon reilulla viidentoista sekunnin erolla. 80-luvulla miehet olivat rautaa ja asut todella hyviä. Paita housuissa ja pitkillä suunnistushousuilla on hyvä antaa runtua. Faktahan on se että mestarimies Janne Salmikin suunnisti aina paita housuissa. KLL-iltana 17-sarjan koulupoikasuunnistusmestari ei saapunut palkintojen jakoon johtuen vesisateen aiheuttamasta ketutuksesta ja tiukasta psyykkisestä valmistautumisesta seuraavan päivän rullahiihtospektaakkeliin. Lasimies puolestaan oli tapojensa mukaisesti reivaamassa discossa ja pokkaamassa palkinnoksi ison kassillisen jalkorasvoja vammojen hoitoon. 

-Lätinät on nyt lätisty-

Noniin, sitten itse asiaan. Elikkäs SM-pitkämatka kilpaillaan ensi viikonloppuna (5-6.9.) Karjaalla. Kaivajilla on kilpailussa mukana täysi kolmen miehen edustus. Ringeniltä tuttu haastatteluosuus saa nyt jatkoa. Kysymykset ovat kuivakoita, toivottavasti saatte vastauksista edes jotain pienen pieniä tipsejä ja jippoja kilpailua varten.

Kysymykset:
1. Miten olet valmistautunut SM-pitkään?
2. Mikä on viikonlopun tavoitteesi?
3. Kumpi on tärkeämpi: karsinta vai finaali?
4. Oletko tehnyt harjoituksia mallimaastoissa, jos olet, niin missä ja miten liput ovat haljenneet?
5. Minkälaisia suunnistustekniikoita suosittelet Karjaan maastoissa?
6. Vapaa sana

Lasimies a.k.a. Dietti:
1. Kesän jälkeen olen hellinyt kroppaani antamalla sille aika ajoin övereitä hyvyyksistä, esim. Puffet-jäätelön tai Coca-Cola light -juomaa.
2. Paljastaa pitkän piiloittelun jälkeen todellinen vauhtini, mikä riitää vähintään kansallisen tason viestiankkuriksi.
3. "Karsinnassa on tärkeää tehdä tasaisen varma suoritus jotta saa hyvän lähtöpaikan finaaliin." Paskan marjat. Karsinnassa kannattaa rykiä minkä pääsee ja näin saavuttaa henkinen yliote finaaliin. Parhaassa tapauksessa karsintasuoritus pääsee kilpailukumppanien uniin starttien välisenä yönä, jolloin unenpuutteessa heidän suoritus jää odotettuakin heikommaksi.
4. Olen. Olen suunnistanut mallimaastoissa paljon ja kovaa. Olen naulannut rasteja, olen hakenut rasteja, olen syönyt mustikoita, olen istunut mättäälle keräämään miehuuttani, ja olen raapinut kiveksiäni maastoissa.
5. Pitkä päätyyn ja perään.
6. Harkitsen suunnistussukkien poisjättämistä, koska aion vuorata jalkojeni ihon varpaista polviin asti teipillä. Lisäksi suunnistan taskussani varakompassi sekä varakompassin varakompassi. Vararaajoja en kuljetussyistä ota metsään mukaan, ne odottavat kilpailukeskuksessa.

Kelmeri a.k.a. matonkutoja
1. Tasaisen kevyillä harjoitusviikoilla pitkin kesää ja sen loppua. Paraikaa Syötteellä valmistavalla leirillä. Leirillä ollaan haettu viimeistä kisatikkiä Karjaan mehtiin, reenaamalla sopivissa määrin hiljaa ja kevyesti.
2. Näyttää muille piirikunnallisen tason miehille kuka olen ja mistä tulen.
3. Mielestäni on tärkeää dominoida molempia, jos et menesty karsinnassa et menestys kilpailussa. Eli siis jo karsinnassa täytyy laitaa muut piirikunnallisen tason poijjaat katumaan että nousivat aamulla sängystä.
4. Olen tehnyt Karjaalla valmistavia harjoituksia hyvällä yksi (1) kerta per vuosi tahdilla viimoiset viisi (5) vuotta. Harjoitukset ovat luonnollisesti menneet hyvin sillä joko ne ovat olleet pitkiä tai muuten onnistuneita.
5. Äärinmäistä nyhjäämistä.
6. Kilpailu on minulle henkilökohtaisesti äärinmäisen tärkeä huippusuunnistusurani kannalta. Harkitsen myös saapumista kisapaikalle jo edellisenä iltana, jotta saan mahdollisimman hyvän paikan massiiviselle retkijakkaralleni.

Rujo
1. Olen yrittänyt olla näyttämättä kuntoani, siinä kuitenkin epäonnistuen (KLL). Olen myös tehnyt massiivisia kyykkysarjoja, sillä olen kuullut maaston olevan pehmeäpohjaista ja reittä vaativaa. 
2. Tavoitteeni on lähteä arvometallin kiilto silmässä metsään, ainakin karsinnassa. 
3. Karsinta on tärkeä sillä siinä tehdään seuraavan päivän lähtöajat. Jos on liian hyvä joutuu lähtemään lopussa eikä ehdi illalla rullahiihtämään, jos taas on liian huono joutuu Betoniin, jossa on todennäköisesti lyhyempi rata kuin A-finaalissa eli vähemmän VK minuutteja. Karsinta on siis tasapainoilua nausterin ja paskuuden välillä. Vastaus kysymykseen on karsinta. ⬜️
4. Olen tehnyt yhteensä kaksi harjoitusta mallimaastoissa ja voin kertoa maaston olevan vieläkin huonompikulkuisempaa ja kivisempää kuin viimevuonna Muuratsalossa. Liput olen halkaissut hyvin, mutta rastiväleillä olen paikoin ajautunut todella kauaksi optimireitistä. 
5. Suosittelen Albin Ridefeltmäisiä taikakiertoja ja notkojen hyödyntämistä. Loppusuoralla paras tekniikka on offensiivinen ja agressiivinen separointi. 
6. 1:15000 mittakaava saattaa aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi ykköstä alkaa varmasti etsimään jo puolivälissä rastiväliä ja kakkoselle johtava tie tuntuu varmasti loputtomalta. Myös viiden metrin käyräväli  on Apukäyrän kartoilla paljon suunnistaneille ongelma sillä jo yhden käyrän kumpare vaikuttaa lähes ylisepääsemättömältä vuorelta. Semmoisen tipsin voin vielä antaa että kun eksyt, laita Polarista takaisin lähtöön navigointi päälle. 

Ja näin.

-Kolminkertainen koulupoikasuunnistuksen mestari

Maustetta

Etelä-Suomen rintamalta ei mitään uutta. Perusspektaakkeleita päivästä ja viikosta toiseen.

Ei aivan. Aina löytyy jotain kivaa ja uutta, tai ainakin uutta. Tämä uusi vanha kesän jälkeen oli luonnollisesti koulun alkamisjuhla. Koulunkäynnissä ei meille kokeneille konkareille ole sinänsä mitään uutta, mutta ainahan sen unohtaa, kuinka paljon pidempi aika 75 minuuttia on luokassa jöpöttäessä metsässä tai maanteillä kuljeskelun sijaan. Kaikkien onneksi lukujärjestyksistä tuli sen verran onnistuneet, ettei näitä pitkiä nyhjäyssessioita päivään mahdu montaakaan tuntia. Kouluruuan halpuus sekä runsas ja helppo saatavuus oli vaipunut unholaan ja se yllättikin positiivisesti. Sen vielä lisään, ettei istumisen aikanan todellakaan käytetä perslihaksia, päinvastoin. Jos halajaa käyttää 'bebaa' ja muokata takapuolestaan ison tai kiinteän tai molempia, lähteköön salille kyykkäämään isoilla painoilla.

Noniin. Koulun lisäksi kaksikin uutta koettiin Pirkkahallin B-hallissa. Ensinnäkin Dietti kaikessa kuivuudessaan nosti penkkimaksiminsa viikon sisällä kahdesti uusiin lukemiin. Kilogrammamääriä ei suomen kansallisen turvallisuuden nimissä tänne uskalla kirjoittaa, mutta sanotaan näin, että kohta on lupa tehdä hiihtolenkkiä ilman hihoja. Rujon spektaakkelimainen maksimipenkkisarja jäi hieman vaisummaksi: hän jäi heti ensimmäisessä toistossa painojen alle ja tämän jälkeen lähti painoja ja tavaroitaan paiskoen itkemään kyykkäystelineen varjoon.

Joo. Lisää spektaakkelia saatiin pitkältä lenkiltä, kun vamman vielä puhutellessa ei ollut rohkeutta rasittaa jalkoja kovin montaa tuntia. Harjoituksen suunnitelma, ja toteutus, käsitti kolmen lajin yhdistelmän. Ensimmäisenä tätä viheliäistä altaassa pärskyttelyä tunnin verran, millä maksimoitiin selän isous, rintalihasten jumitila sekä kokovartalohapenpuute. Toiseen lajiin siirtyminen tapahtui nopeasti mutta jupinaa uinnin anaalimaisuudesta säästelemättä. Altaasta ylös, monot jalkaan ja perinteistä rullahiihtoa pökkimään. Altaan sijainnin takia ympäristönä oli Tampereen taajamat, missä riitti hyviä mainosikkunoita tekniikan ihailemiseksi. Tätä menoa jatkui reilun tunnin verran. Kolmannen lajin siirtyminen oli vielä nopeampi, sillä siinä riitti vain jalkineiden vaihtaminen. Juoksua harrastimme Rujon kanssa hieman alle tunnin, mikä olikin juuri paikallaan hyvän kolmen tunnin harjoituksen kokoon parsimiseksi. Kommenttia kuului että treeni oli melko lyhyt ja muutenkin mamo, mutta se olikin vain valmistamaan seuraavan päivän kilpailuun/tasatyöntöspektaakkeliin.

Selkis. Ryhmän suunnistavampi osasto kävi myös kääntymässä Nuorten Joulussa. Kilpailu sujui molemmin puolin vaihtelevasti, mutta pääpiirteittäin molemmat jojottivat omaa letkaansa ja jättivät muut nielemään pölyä. Hyvän loppusijan saamiseksi oli pakko väläytellä omaa kilpailukuntoa kansallisen viestimiehen vauhdin sijaan, mikä on tietenkin virhe, ettei ennen SM-kisoja kasaa itselleen turhia paineita. Tämä tilanne tosin korjataan jo KLL-SM karkeloissa.

SM-mitaleista puheen ollen, tarkempaa ennakkoa on luvassa myöhemmin. Laajimmillaan edustuksemme on pitkällä matkalla, jossa hyvien yksittäisten rastivälien tai hetkellisten kilometrivauhtien sijaan tavoite on jopa präystäily palkintojenjaossa. Siihen vaaditaan joka tapauksessa venyttelymäärien radikaalia pudottamista sekä maustetta iltamysleissä ja aamupuuroissa.

"Nää hiihtäjät on kyllä ihan muumeja."

-Lasimies

Muumilaakso

"Ei me jakseta tulla ku nukuttiin nii vähä"

Kaivajat RY oli edustettuna Suunnistusliiton, joka kesäisellä Valtakunnallisella Oravapolkuleirillä Hiihtomiehen toimesta. Hiihtomies oli koutsaamassa näitä suunnistusurheilun tulevia lupauksia. Vol-leirihän on tunnettu siitä että reenin ja unen määrä on sama. Leirillä kovimmilla karpaaseilla saattaa parhainmillaan tulla melkein tunnin reenejä ja reenit suoritetaan tietenkin kaikkein kehittävimmällä tehoalueella eli täysiä. Harjoituksista puolet olivat luonnollisesti testejä kuten leireillä yleensäkkin. Testipatteristoon kuului mm. suunnistajien pravuuritesti Sisu-punnerrus. Tässä testissä tehtiin luonnollisesti huikeita tuloksia, kuten myös liikkuvuus- ja nopeustesteissä. Leirin harjoituisten kovuus rupesi selvästi näkymään viimeisinä päivinä, kun muutamat urheiljalupaukset eivät saapuneet reeneihin liiallisen väsymyksen johdosta. Leirin järjestelytoimikunta myös onnistui munimaan pari makoisaa farssia jättämällä lippuja viemättä harjoituksiin. Itse Hiihtomies keräsi rasteja viemällä ja hakemalla sievoisesti lisää harjoitusminuutteja. Koutsin hommien isoinpana etuutena voisin jopa pitää koutsin ruokavalion noudattamista "överit".

Härdellin jälkeen viikko jatkui Habita leirin merkeissä täällä Isossa Omenassa. Leiri alkoi perinteisellä aerkki tassulla. Reenin ihanuus aiheutti erektion ja palautti Hiihtomiehen elävien kirjoihin reilun viikon hiljaiselon jälkeen. Perjantaina ohjelmassa oli VK RHP 5-6 nousua vaaralle. Nousuja kertyi luonnollisesti se kuusi (6) kappaletta. Kaikessa herkkyydessään miehen kulku oli kohtuullinen. Reenissä oli läsnä jännitysmomentti nimeltä laktaattimittari ja tämän värkin tuoma pelko aiheutti reenin maksimisykkeen nousun 176 lyöntiin minuutissa. Kuten yleensäkkin, miehen hapot (1,9) olivat korkeat kuin Dietin millit. Vaaralla nähtiin taas ennennäkemättömiä separeita: sukset kourassa hyökättiin suoraan kontista silmät kiiluen kohti vaaranhuippua, toisten vasta keräillessä miehuuttaan. Illasta vedettiin kaks kol epäyllättäen Sapporo höökillä. Vaaran kostoa on odotettu kesäkuun perseilystä asti ja se koitti lauantaina, kun vapari reenin päätteeksi noustiin vaaralle. Reidet olivat löysyyttäkin löysemmät vaaran penkalla. Illasta loikimme epäteräviä sauvaloikkia juoksuhiekalla. Sunnuntaina suunnattiin taas kohti vaaraa leikkimään tulella. Vuorossa oli anak harjoitus 5km tesmonreitillä. Koko kesän jatkunut herkistely kantoi vihdoin hedelmää, sillä juoksin henk.koht. ennätyksen anaerobisella kynnyksellä. Tosin mäen päällä odotti koutsin ratsia mistä tuli käry. Laktaattimittari paljasti happojen nousseen yli sallitun rajan kuuteen (6) millimooliin per litra. Hyvänä tekosyynä käytin Olympia-voittajan kannustusta viimeisessä jyrkässä tömpyrässä. Leiri lopetettiin aika perinteisessti RHTT+JK Ukk. Reenissä nähtiin taas keulimista ja sippauksia. Leiri oli näkökulmasta riippuen joko onnisunut tai epäonnistunut, itselläni jälkimmäinin, sillä en edes päässyt erittäin rasittuneelle Polarin asteikolla. Isoimpana miinuksena voimme kuitenkin pitää Kuusamon komeetan loukkaantumista jalkapallopelissä, sillä nyt hän on yläkolmiokuurilla ja pitää meitä pikku poikia kohta aivan pelleinä. Leirin päätöstilaisuudessa näimme taas fläppitaululta oheisen kuvaajan. Kuvajaa esittää siis miesten kunnon optimaalista kehittymistä kohti menestystä. Nähtäväksi jää pääseekö kukaan meista pojankoltiaisista lähellekkään käyrän korkeinta huippua. Jos pääsee, huippu on luultavasti ennen jouluaattoa.

Superkompensaatio

"Kiitos kuitti tämä on tässä, me lähdetään vaaralle niinkuin Mr headcoach käski"

-HerkkyydenPerikuva

1323 Pähkinäsaaren rauha

"Farssi."

Tervehdys!

O-ringeniltä tarttui kooman kylkiäisinä kotiintuotaviksi jo neljännessä kisassa juilinut kantapäävamma. Kooma talttui alle viikossa, mutta kantapää ei kengän kanssa kävelyä pidä yhtään hyvänä vielä yli puolentoista viikonkaan jälkeen. Tämä on tarkoittanut kahta asiaa: Crocs-liigaa, eli kaupungille, reeniin tai rippijuhliin krokotiilit jalassa lompsien, sekä massiivista yläkolmion voimatasojen tryhard kasvattamista.

Ensimmäinen viikko Ruotsista paluun jälkeen meni lähinnä ihmetellessä vammaa ja beisik kuntopiirien ja voimaharjoitusten parissa kiroten ja DJ:n taitoja kellarissa hioen. Tässä välissä voin muuten sanoa, että vamma-olotila on aivan anaalista. Elokuun ensmoisena lauantaina kahdenkymmenen minuutin (21min) juoksun jälkeen piti todeta "Ei hyvä", ja miettiä miten seuraava viikko lutviutuu. No, viikolla pariin otteeseen runsaan tuskanhien ja jupinan säestämä soutu sai sunnuntaina uudet mittasuhteet, kun Pyhäjärven vaahtopäitä myrkytettiin puolitoista tuntia (88') ristiin rastiin kämmenien iho julmetuilla rakoilla pakaroista puhumattakaan.

Seuraava viikko toi uudenlaisen harjoitusärsykkeen mukaan kuvioihin. Uinnin pahanpoikainen vesiurheilulaji, jossa polskitaan uppoamisen rajamailla lihaksiston huutavassa happivajeessa viidenkymmenen (50) metrin pituista suoraa edestakaisin, kelloa kahdesta syystä vilkuillen: pitää varmistaa että aika todellakin menee altaassa todella hitaasti, ja toisaalta pitää kuikuilla koska pääsee pois. Lisäksi jos haluaa sitä vettä, mitä siinä norppailun aikana nielee, käydä heittämässä, pitää kävellä noin maratoonin mittainen matka (n. 41km) lähimpään vessaan, joka sijaitsee jossain pukuhuoneiden uumenissa. Treenin jälkeen korvia särkee, päässä huimaa kun aivotkin kamppailee hapenpuutteesta ja leipää menee tuhottomia määriä alas kun on niin nälkä. Positiivista tässä lajissa on kuitenkin se, ettei hiki pääse yllättämään kuin vasta saunan jälkeen juuri kun on saanut vaatteet päälle. Kaikesta huolimatta tätä kyseistä klooriveteen tukehtumista on saatu kasaan jo sekä useita tunteja, että kilometrejä tällä viikolla.

Toivottavasti tämä kyseinen aikakausi kauden harjoittelussa siirtää osan reisien lihasmassasta lähemmäksi olkapäitä ja mielellään olkapäideni tasolle.

"Farssihan tästäkin tuli."

 -VammaDietti

Musta nauha ja punainen lanka

"Roppa alkaa toimii aika normaalisti, mutta kuula on iha jumissa"

Ensin huonot uutiset. Allekirjoittaneella on kurkkusoiro eikä hän ole vieläkään selvinnyt Ringen-koomasta. Neljä tuntia tasuria (kovaa) maanantaina teki kropalle eetvarttia, mutta liiallinen makoilu muuten on lähes pilannut palautumisen. Tasurireeni oli siinäkin mielessä mielenkiintoinen että ympyränmuotoisells lenkillä hiihdimme koko matkan vastatuuleen. Kurkkusoiro tässä vaiheessa on tietysti huono asia. Kipeänä ei saa harjoitella, ei edes montunhaluisinkaan ukko. Sanon nyt tässä vielä sen että kipeänä oleminen on aivan anaalista. En suosittele kenellekkään.

Norjassa tehdään vuodessa moninkertainen määrä urheiluun liittyviä tutkimuksia kuin Suomessa. Niimpä Nestori, joka on käynyt Norjassa ainakin kolmesti viimeisen puolen vuoden aikana, toi aivan uudenlaiset harjoitusmetodit myös Kaivajien keskuuteen. Varsinaisia tutkimuksia aiheesta ei ole tehty, mutta maalasjärjellä ajateltuna homma toimii ja hyvin toimiikin.

Näin se eteni:
Dietti: "Voisin vetää 1',2',3',4',4',3',2',1',PAL.2' suolla"
Kelmeri: "joohoo"
Nestorin monologi: "Miks aina vedetään tasaminuuttisia vetoja, ei niissä oo järkee. Ei kisatkaan oo ikinä tasaminuuttisia. Vedä mielummin 1.16, 2.32, 3.41, 4.38, 4.27, 3.29, 2.22, 0.58. ja palautus välillä 1.27-1.46
Rujo: "Naiss, vois lopettaa kaikki tasaminuuttiset ja tuntiset jutut. Kuiva kakkonen on nykyään kuiva 2.07.
Dietti: "Tästä tulee ultimaattinen suospektaakkeli. Pitää varmaan ottaa joku lappu mukaan että muistaa noi ajat."

Tuosta päivästä lähtien on vältelty kaikkea tasaminuuttista soopaa. Puolen tunnin kp on 0:32, kolmen vartin pitkä vk taas 43-44 tai 46-48 minuuttia. E-loggerin käyttäjillä on suurehko etu tavallisiin tallaajiin sillä sinne saa merkattua treeniajan sekunnin tarkuudella. Nyt lukijoilla herää varmasti kysymys että mitä tapahtuu jos kisassa vetää tasaminuutille. Silloin todennäköisesti miehet hyytyvät. Onneksi todennäköisyydet ovat puolellamme.

-Kurkkusoiroministeriö

Sarjassaan "elämässä epäonnistuneet"

"Pitää verytellä kauan kun on niin lyhyt kisa"

"Voiskohan banaania piikittää suoraa ojentajiin nää on ihan tyhjät"

Sitten välipäivän jälkeinen kolmas kilpailupäivä oli luokassaan surullinen. Virhettä tuli isosti, reitinvalinnat oli huonoja, ja kulkukin oli pilattu eilisillan venyttelyillä. Tähän päivään kaatui Dietin osalta kohtuullisen loppusijan tavoittelu Rujon vielä yrittäessä olla jonain. Tämäkin tavoite kuitenkin kaatui heti iltapäivästä, kun rullahiihto ei Rujoa kiinnostanut. Virallisessa tiedotteessaan hän totesi viikon olevan kilpailu- eikä harjoitteluviikko.

Sitten tuli neljäs päivä ja keskimatka. Melkomoisen jupinan jälkeen liian vähistä vk-minuuteista herra Toivanen ratkaisi ongelman olemalla metsässä todella kauan. Kilpailun jälkeisessa nahkaisuudessaan hän unohti jopa loppuverytellä. 18E-sarjalaiset saivat hyviäkin rastiväliaikoja mutta koukku puhutteli jälleen. Iloista oli huomata että myös Nestori teki virheen. Ja ison tekikin. Boråsin kaupunki palkitsi siitä antamalla kuskille parkkisakon. Koska päivän kisa oli lyhyt, oli illalla vuorossa rullahiihtoa. Jalkavaivojen aika ei ole ohi, tällä kertaa juilivan kantapään muodossa, mutta ongelma ratkaistiin myrkyttämällä koko harjoitus tasatyöntöä, tarvittaessa yksipuoleista vuorohiihtoa käyttäen. Suurehkoa ihmetystä aiheutti käsien voimattomuus, vaikka koko viikon on vienyt jaloilla itseään eteenpäin.

Sitten Grande Finale, 5. päivä, pitkä pitkä matka. Jokainen sai kaivaa koko rahan edestä, eikä kukaan päässyt helpolla. Päivän parhaat valinnat tuli tehtyä iltapäivän kauppareissulla, kun mukaan tarttui rilli ja makkaraa. Alkuilta sujuikin leppoisasti ydinkeskustaympäristössä hiiliä hehkuttaen ja lihaa ruskistaen.

Sitten perjantai-ilta, lauantaiaamu, lauantai, lauantai-ilta ja sunnuntaiaamu menivät varmaan ihan hyvin erinäköisten episodien ja operaatioiden lomassa. Automatkan spektaakkelimaisen tietokilpailun voitti takapenkkiläisistä se luisevaselkäisempi, vaikkei vieläkään muistanut menomatkalla opeteltua Södertäljen suunnistusseuraa.

"Nais nais eli nais eli niizzzzzzz!"

-H18E:n 25.

Taito Tikku

"Ai että"

"Nice Nice"

Boråssissa päästiin tositoimiin sunnuntaina pitkän matkan kilpailulla. Miehet olivat terveenä, valmennusjohto oli terveenä, ainut mistä oli vähän huolta oli sormitikki. Kaikki oli siis paperilla paremmin kuin hyvin. Borårssisa vallitsi myös täydellinen "tour keli". Huikeista ennakko speksistä huolimatta pojat limbosivat kaikki. Ensimmäisestä kisapäivästä ei siis jäänyt juurikaan kerrottavaa. Mainitakoon siitä viä se, että Rujon ja Dietin ollessa huonoja oli tikkiToivanen todella huono. Kisapaikalta poistuttiin vähin äänin ja matalalla profililla ladulle purkamaan päivän saldoa.

Maanantai aamu sarasti kirkkaana, louhinta ryhmän silmissä kiilsivät päänahat kovista miehistä. Aamupalan puuron aka liisterin aka leivän syömäkelvottomuus loi hyvää vihaa heti aamu tuimaan. Bussin jonotus nostatti miesten uhoa entisestään. Metsässä parhaiten kahvasi koviten uhonnut mies Rujo, ottaen kovia päänahkoja, sijoittumalla etapin toiseksi häviten ainoastaan 8 sek. Ruotsin pojalle. Dietti jytkytteli myös omalla tasollaan hyvän kansallisentason suorituksen. Allekirjoittanut veti myös omalla tasollaan höyhensarjassaan. Illasta odotti taas palauttava RHP. Lenkkiä säesti lähinnä repliikit "on aika nahkat", "ei oikeen jaksa" ja "ei kyllä kulje yhtään".

Välipäivä tuli illan kitinästä huolimatta pojille sen veran äkkiä, että he suuntasivat uhmaamaan esterimäistä sadette ja viimaa wanabe pitkän peekoon merkeissä. Reeni aloitettiin yllättäen perinteisen rullahihdolla. Etelän vetelät ovat kerenneet ihmetellä Boråssin isoja mäkiä jo moneen kertaan, mutta ihmettelivät taas: "kauhee mäki vaan". Autolle saapui tulisen loppukirin jälkeen kolme uitettua miestä ja siitä suunnatiin suolle ihan vaan koska matkassa ei ole äitejä jupsemassa likaisista vaatteista ja pelottavan syvistä suonsilmistä. Suolla Rujo yritti parhaansa mukaan hypätä syvälle suohon, mutta ei pääsyt polvia syvemälle lukuisista yrityksistä huloimatta. Toisin oli Dietillä ja Hiihtomiehellä jotka uittivat suomuniaan lähes jatkuvalla syötöllä. Illalla makustelimme Nestorin sprinttijytkyttelyä. Sprintti on muuten nykyään Nestorin päämatka ja hän nimittääkin itseään jo rintin erikoismieheksi. Tällähetkellä Dietti suorittaa venyttelyä eli huomisesta kisasta ei ole tullossa sensaatiota, vieläkään.

-E2-sarjan isoimmat 'Musculus triceps brachii':t

Sormitikki

Huomenna sunnuntaina alkaa Kaivajien kesän kovin tehopläjäys, ts. O-ringenin. Koska viikosta odotetaan lämmintä, aurinkoista, hienoa, mukavaa ja asiallista, on sitä edeltävän tekstin noudatettava samaa linjaa. Samalla toteutetaan ennennäkemätön haastatteluosio vierailevan tähden kera. Ensin kuitenkin vähän yleistä tietoa:

O-Ringen 2015, Borås (ei Båros eikä Budor), Ruotsi, Sverige, Sweden
Viisi kilpailua, neljä pitkää- ja yksi keskimatka
Yli 150 kappaleen Spotify-soittolista
Forest Berries -ilmanraikastin
Hyvät Viking Club alennukset laivalta
Mahdollisesti neljä rullapiikkiviilaa

Sitten itse asiaan eli kysymyksiin:
1. Miten olet valmistautunut rastiviikkoon?
2. Mitkä ovat kilpailulliset tavoitteesi?
3. Mitä ovat viikon muita tavoitteitasi?
4. Vapaa sana.

Rujo
1. Olen huonolla menestyksellä yrittänyt naulata paljon rasteja. Olen myös yrittänyt altistua UV-säteilylle, sillä se huhjen mukaan tuottaa kaunista pronssista väriä pintaan. Voin kuitenkin jo nyt paljastaa että ihoni väri muistuttaa tällä hetkellä enemmän Lapin hankia kuin kolmannen sijan mitalia.
2. Suuri ja ainoa tavoitteeni on voittaa Terminaattori kokonaiskilpailussa. Tällöin pääsisin mehustelemaan ja vittuleimaan hänelle suurielkeisesti. Tiedostan että kärkisijoille ei yhdelläkään etapilla taida olla asiaa, mutta jos luotan rastiotossa onneen ja loppusuoralla separointiin tiedän olevani vahvoilla sadan parhaan joukkoon pääsemisessä.
3. Tavoitteena saada hyvä VK-minuutteja suunnistamalla ja hyviä PK-minuutteja hiihtämällä. Myös Nestorin mysteerimuijan henkilöllisyys olisi kiva saada tietoon.
4. Otan mukaan kuusi paria kenkiä, kuudet shortsit ja kolmet bokserit, jotka käännän päivittäin.

Hiihtomies
1. Välistä on reenattu paljon välistä vähän vähemmän, joskus on myös menty täysiä muttei kovaa. Metsässä on säännöllisen epäsäännöllisesti käyty samoilemassa oranssi valkoisten neliöiden perässä.
2. Kansallisentason meriittien puuttuessa tämä mies edustaa kaivajia H18E2 sarjassa. Mies koittaa pyristellä parhaansa mukaan mahdollismman hyville sijoille, vaikkakin myös hyvät VK minuutit kiinnosavat. Tavoitteena päästä takaa-ajoon mahdollismman hyvistä asetelmista, jotta pääseen käyttämään uskomatonta kielipäätäni hämmenyksen merkeissä.
3. Valita aina kaunein kassa.
4. Lupaan olla kiltisti, jotta pukki tuo jouluna pelkkiä kovia paketteja.

Terminaattori
1. Olen loppukeväästä asti laskenut armotta kaloreita ja kiristänyt vyötä tätä viikkoa varten.
2. Kesän rastiviikkojen voittoprosentti on tällä hetkellä tasan 100, joten lähden luottavaisin mielin taistelemaan sijoista sadan joukossa.
3. Selvitä ilman pahempia sippauksia viikon jokaisesta kuudesta etapista.
4. Toivottavasti Scandic Boråssa on parisängyt.

Vieraileva tähti Nestori aka ''God of Rauland'' aka ''Mehustelijajumala''
1. Lähinnä Snapchat-pisteitä keräillen. Lisäksi olen suorittanut muutamia tarkkaan harkittuja vaateostoksia. Myös lenkillä on tullut käytyä silloin tällöin.
2. Lähden tekemään omia hyviä suorituksia rastiväli kerrallaa. Sprintin erikoismiehenä kolmannen päivän sprintti on tietysti ikään kuin päämatka mutta yös muiden matkojen pitäisi sopia minulle kohtalaisen hyvin.
3. Kunnianhimoisena tavoitteenani on voittaa vähintään yksi (1) ottelu NHL-konsolipelissä, käyttää viikon aikana vähinttän kahdeksia (8) vapaa-ajan shortseja sekä juoda vähintään kolme (3) tölkkiä Coca-Cola zeroa.
4. #RoadToBorås on luultavasti ollut koko maailman huulilla viime syksystä lähtien. Ensi viikolla se saa kliimaksinsa. Mehustelemisiin!


-Terminator

Lettukestit

"Tikkimuna aka höntyilijä = puolikeulija"

"-Tää on melke ku Vaara. Täs on tää kurvi ja toi suora on iha samanlaine, ei vaa näy järvee. 

-Joo eikä täälläkään kukaan pääse helpolla"

TTC-Camp viime viikolla sujui odotetun heikosti. Kulkua ei tahtonut löytyä eikä treeniohjelmassa olleet venyttelyt asiaa ainakaan auttaneet. Ensimmäisenä leiripäivänä yritimme houkutella kulkua esiin hyvyyksillä eli marjapiirakalla. Piirakasta ei ehditty ottaa kuin pienet maistiaiset kunnes se unohtui uuniin ja paloi. Tapaus ketutti erityisesti Diettimonttua, joka oli saanut kyseiset piirasaineet palkinnoksi menestyksestään vuoden vaikeimmassa suunnistustapahtumassa. Vaaran korvikkeena toiminut Sappeen mäki ei päästynyt ketään helpolla useista yrityksistä huolimatta. Seuraavassa kuvaus muutamasta oikein onnistuneesta
harjoituksesta:

Tiistai 7. heinäkuuta, KG rinttivedot 4xn.5'
"Kolme, kaksi, yksi, aja! Ei kulje yhtään, ei pääse minnee. Hakee taikavalintaa katoksen alta. Katos paljastuu autotalliksi, jonka läpi ei pääse. Täytyy juosta takaisin. Reenin ainoa katiska ja se on tietysti käytävä katsomassa. Sykevyökin on tippunut. Tuskin löytyy ikinä"

Seuraavana päivänä pojilla oli suunnistusharjoitus. Rujon oli tarkoitus iskeä 45' VK:ta
"Sykevyö löytyi aamulla KG:n pusikoista. Verryttelyssä huomaan että ei kulje, vieläkään. Kaks ekaa lippuu naulaan ja Diettimontun kii saan. Neloselle iso koukku ja siitä se sitten alkoi. Radalla oli 19 rastia, joista löysin kaikki mutta kuudelletoista rastille tuli isompaa tai pienempää koukkua. Lopussa vielä Terminaattori taiteilee luolamaalauksen karttaansa ja jättää sen metsään. Oikein hyvä reeni. Palkitsemme itsemme menemällä kiinalaiseen buffeepöytään syömään."

Leirin suunnistukselliset harjoitukset olivat siltä erää ohi. Nyt Pojat pystyivät keskittymään paremmin kerrossängyssä piereskelyyn ja jupisemaan ruuanlaittovuoroista.

Torstai 10. heinäkuuta, 7 nousua Sappeeseen VK-MK, 2 TT

"Ensimmäiset vedot vedetään sulassa sovussa Diettimontun peesatessa vahvasti. Tasuripätkissä HiSupumppu -tekniikkaa käyttämällä hän kuitenkin jäi useita metrejä, mutta uskottelee sen johtuvan hieman hitaammista rullasuksista. Toiseksi viimeisissä vedossa eroa tulee jo minuuttitolkulla vahvasti vassuttavaan Rujoon ja Monttumies päättää vetää viimeisen vedon huuhtelevana eli kävellä. Rujo parantaa aikaansa edelleen, vaikka hänen tekniikkaansa muistuttaa jo enemmän varista kuin harakkaa. Jälleen onnistunut reeni ja pojat palkitsevat itsensä hiihtämällä pitkän loppuverryttelyn."

TTC:n huoltotiloissa suoritimme myös rullasuksien renkaiden puhdistuksen. Kaivajat RY voi suositella kyseistä operaatiota kaikille rullilla pyörivien värkkien omistajille, sillä tulokset olivat todella positiivisia: rullat hidastuivat selvästi ja lisäksi Swenorin paskarullien pyörien välistä löytyi reilusti suomen maaperää, lehtiä, heinää, pikkulintuja ja kalan kikkeli.

Viikon vitsi:
Miksi suunnistaja ei voi mennä kauppaan kesätöihin?
-Hän ei halua olla kassalla!
ba dum tsiii

PS. Pian on myös O-ringen ennakko ulkona.


"Kannattaa olla paskassa kunnossa. Saa paremman reenin."

-Rujomään

Road to Borås!

Heinäkuun puolenvälin tienoilla koittaa Kaivajien kauan odotettu tehojakso. Viikon teemana on paljon ja kovaa. Viisi kisaa kuudessa päivässä taltuttaa kovemmankin miehen ja siihen kun lisätään iltapäiville kuivat kakkoset rullilla ja välipäivän pitkä, niin saattaa alkaa silmissä sumenemaan kokeneemmallakin jyyrällä. Voimia on kuitenkin jätettävä myös kuudenteen osakilpailuun eli Sjätte etapille. Sjätten tanssiliikkeet kaipaavat vielä hiomista, mutta perus varmoja liikkeitä ovat ainakin moottorisaha, virvelöinti, puhelinkoppi ja lapiointi.

Majoituksena toimii Scandic Hotel Palza Borås, jossa hyvää ovat ainakin pekoni aamiaiset ja kuntohuone isolla peilellä ja ruotsalaisilla fitness-ohjaajilla. Huonona puolena voi pitää keittiön puutetta eli Kaivajat eivät pääse loistamaan Sompalassa kehitetyillä ja hyviksi todetuilla resepteillä. 

Valmistelut on aloitettu hyvin etukäteen ja pakkauslista on jo yli viisisivuinen dokumentti. Seuraavassa muutamia poimintoja listalta:

-todella nopeat lasit

-hunaja (taitomunan houkutteluun)

-vesipyssy

-tikki

-kärmeskeitot

-diapolo (myös varanarua)

-tikkendaalen

-savuopommin tekotarpeet

-pingispöytä ja -mailat

Ringenin jälkeisistä montusta on hyvä lähteä rakentamaan tikkiä kohti Syssyn SM-kisoja ja todella kovaa harjoituskautta kohti talven koitoksia. Kun Boråssissa vetää superkompensaatiokäyrän kunnolla pakkasen puolelle, se noussee sieltä talveen mennessä entistä uljaampana ja kovempana.

-H18Eliminaattorit

Muumileiri

Kolmen k:n elämänohje: "Kaiva, Kairaa, Koijaa"

"Mennään jo ettei Talsi karkaa"

Erinäisten kotona ja TTC:ssä myyräilyjen jälkeen tikkiToivanen ja Rujo kirjoittivat navigaattoreihinsa Vuokatin Sompala. Täällä Isossa-Omenassa alkoi nimittäin kaikkien aikojen muumimaisin muumileiri, joka kantoi myös nimeä Aateli-leiri. Jo ohjelman sähköpostiin kilahtaessa kävi sankareillamme mielessä jättää leiri väliin ja keskittyä johonkin ihan muuhun kuin keulimiseen, alle 90 minuutin harjoituksiin, aktiivisiin liikkuvuusJUTTUIHIN saatika kilpailemiseen. Kaikesta huolimatta pojat löysivät itsensä maanantai iltapäivänä vetämässä rullaradalla hyvää AerK tassua.

Tiistaina Aateli-racessa oli ensin 4,5 kilomeetteriä juoksua ja muutaman tunnin palauttelun jälkeen takaa-ajo Vaaralle Startin paskarullilla. Juoksussa Rujo jakoi oikeutta kärkiletkassa hyytymällä viimeisellä puolentoista kilometrin kierroksella. Hiihtomiehellä ei juoksu hääppöisesti kulkenut. Alamäissä 4:00 min/km asetettu nopeusrajoitin hakkasi vastaan kuin The Money Team. Hiihto-osuudella pojat olivat valmiina jakamaan oikeutta lähtösijoilta 5. ja 26.. Nousu kulki huonosti varsinkin Hiihtomiehellä, sillä hän joutui separoimaan usean separin ohi. Mr. HeadCoach oli kuitenkin tyytyväinen Hiihtomiehen esitykseen, vaikka itse Diettimonttukin on sitä mieltä että Hiihtomies on syvällä.  Rujon nousu kulki muutamia kymmeniä sekunteja nopeammin, mutta sijoitus nousi vain yhdellä ja Blizeistä hän jäi viiden sekunnin päähän.

Samana iltana leriohjelmassa luki Jverr+AateliRace prologin seurantaa. Pojilla meni kuitenkin hermot jo ensimmäisen naisen könytessä mäkeä ylös vesisateessa. Niinpä he lähtivät jyyräämään Vaaran polkuja kuivan kakkosen verran.

Leiri jatkui "lepopäivällä" eli PK rullahiihdolla, jossa ProTeam ja muut keulijat jakoivat edellisen päivän sijat uusiksi hiihtämällä tunnin täysiä. Suunnistusjaosto jatkoi hiihtoaan kuitenkin vielä urheasti sen jälkeen ja huomasivat pian kuivan kakkosen olevan tosiasia. Iltapäivällä, kun vettä tuli kuin esterin perseestä, jalkapallokentällä oli useita urhoollisia nuoria pelaamassa potkupalloa ja riplailemassa. Riplailut olivat kaikin puolin ikäviä, huonon menestyksen ja vesisateen johdosta.

Torstaina naputeltiin vaaran nousua vaihtelevalla menestyksellä. Rujo näytti taas kovuutensa rouhimalla lujaa, kun taas Hiihtomies piti hyvää kansallisen tason vauhtia. Nakkipukumiehillä oli päällä taas hyvä kisa, jossa jaettiin mäkikirikisan pisteitä. Emme päässeet kuin viiteen nousuun legendaarisen 25:n sijaan, joka sinänsä oli pienoinen pettymys. Illan sarastaessa oli taas vuorossa Sapporo+aktiiviset liikkuvuusjutut. Suunnistusjaosto muodosti taas oman letkansa, erinäisten kusikirien sunmuiden hämmennysten jälkeen. Tunnin köpöttelyn jälkeen laskeuduimme Vuokatin tekonurmelle, jossa oli luvassa ne pahamaineiset liikkuvuusharjoitteet hyvän jupinan säestämänä. Ensi leirillä lupaudumme tekemään vähemmän noinkin ikäviä, hapottavia ja jumittavia harjoitteita. Keskitymme mielummin yhteiseen tavoitteesemme: "Vaaraan tatuoidaan vuoden työntekijä-tekstin alle nimemme"

Virallisen leirin päätöspäivänä oli luvassa "RH TT Rönkköön+JK opistolle, jossa yllättäen oli Hiihtomiehellä hurjaa lyöntiä Rujon ollessa jojon päässä jupisemassa. Keräilyjaoston letkassa kahvasi muutama muukin paskavatkain ja tuo letka oli ainoa joka jytkytteli edes lähelle 90 minuutin tavoiteaikaa. Kivikkohelvetissä kahvattiin hyvää kyytiä loppua kohden kiristäen, johtuen liian kovasta peesista.

Muiden Habita-ryhmäläisten lähtiessä kotiansa Sompalassa jatkui hyvä jyyrääminen. Lauantai aamupäivällä miehet kävivät kokeilemassa suunnistustaitojaan MM-kilpailujen keskimatkan radalla heikolla menestyksellä. He eivät nimittäin edes löytäneet kaikkia rasteja. Osalla väleistä Rujo esitti vahvaa kahvausta väärään suuntaan johtuen onnettomasta suuntavaistosta ja kotiin jääneestä suuntarasiasta. Vaara siis koulutti poikia taas. Reenin oli tarkoitus olla puolentoista tunnin mittainen, mutta kassa ja niitti jytkäyttivät siitä kuivan kakkosen.

Viimeinen leiripäivä oli sunnuntai. UKK-reitti Rönkköön ja takaisin maksoi mitä maksoi. Lenkkiä sävytti paskahalvaus, monttu, Keiman odottelu, jupina, pelko ohittajista, helvetin hiki, niitti ja väärän miehen sippaaminen. Vaara ei siis tänäänkään päästänyt sankareitamme helpolla. Loppumatkasta Keimalle näytettiin jo keskisormia ja laskettelurinteet alas päästyään näyttivät he Vaaralle paljasta pyllyä.

Etelään päästyään Rujo lupaa olla Verkkokaupan ovella kello 9:00 ostamassa uutta kelloa. Vanha sotamies Väätäinen on palveluksensa tehnyt ja tilalle tulee mitä todennäköisemmin V800. Passiivisuusleimojen ja aktiivisuus prosenttien kautta lähdetään siis hakemaan kulkua ringenille. Myös taitomunaa pitäisi kasvattaa, että edes Hiihtomiehen voisi ringenillä voittaa.

-Rujo, Hiihtomies

Palkoherne

Kyllä osaa urheilija olla tyhmä. Ei osaa kuunnella kehoaan. Turmion tie.

Selvästi Joulu ja Turun leiri  olivat miehelle liikaa, koska heti juhannuksen jälkeen oli luvassa muutama sairaspäivä. Kaksi päivää meni makoillessa ja aivan mielettömässä harjoittelemattomuuden krapulassa, kunnes oli taas päivä solmia nauhat ja yrittää. Todellakin yrittää.

Meno oli täysin odotetun oloista. Hermosto, lihaksisto, luusto, ruoansulatuselimistö sekä kuula olivat kaikki täydellisen jumissa ja haluttomia minkääntasoiseen yhteistyöhön. Syke oli korkealla ja vauhti matalalla. Flunssapäivät ampuivat muutaman tarkkaan tähdätyn lisänaulan jo valmiiksi varsin runsasrautapitoiseen tammiarkkuun.

Onneksi olo on nyt terveempään päin, joten valmistautuminen Pre-O-Ringenille ei juurikaan kärsinyt. Kilpailuviikkoa edeltävät päivät täytyy suunnitella tarkasti, ettei liika herkkyys pääse yllättämään. Onneksi luvassa on ainakin tehotreeni sekä pitkä lenkki juuri ennen Liedon sprinttiä maksimaalisen elastisen energian saavuttamiseksi. Viikon suorituksellisia tavoitteita ovat pitkät kehittävät VK-suunnistukset sekä hitaat maalisuorat. Myöskin nilkkateippauksen mahdollinen onnistuminen nostaa suunpielet vaakatasoon. FinVitosen hyvä kilpailutiheyden ja -matkojen suunnittelu yhdistettynä riittävään rullahiihtoon ja omatoimisiin metsälenkkeihin takaa varmuudella montun mistä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa rastiviikkoa.

Lopuksi jotain hauskaa:
Mikä on vuoden paras vitsi?
-Suomen kesä.

-ET

Ps. Hiihtomies on syvällä

Elämää Suurempaa

Lepo tämä naisten,vammasten, lapsien, nistien ja sadistien ajanviete.

"Eikö tätä lepopäivää vois millään mun kohdalla siirtää"

Näinä kuuluisina lepopäivinä sitä miettii miten tämä voi olla kansantauti onhan tämä niin kuolettavan tylsää. En toki ole adiktoitunut reenaamiseen, mutta onhan tämä aivan perseestä.
Heräät aamulla, nouset hyvän tuulisena täynnä tarmoa kunnes muistat: "jaha nyt on se painajaismainen LE-PO-PÄI-VÄ". Se tarmokkuus ja into onkin sitä myöten selvä, rupeat odottamaan parempaa huomista. Siinä sitten rimpuilet itku kurkussa koko päivän. Sitten koittaa huominen lähdet sille odotetulle raastavalle lenkille, mutta kulku on mitä olemattomin ja sykkeet jotain ihan mitä sattuu, "ei minnee". Elimistö on saanut karmean shokin tästä nimeltämainitsemattomasta päivästä, jonka johdosta se ei ota vastaan mitään, ei sitten mitään. Siinä sitten kiroilet lenkin läpi pohtien "ei enään ikinä".

Ikävyydessä hyvänä haastajana tulee matkustaminen, tämä jokaisen urheilijan pahin vihollinen. Istut päivän erinäisissä kulkupeleissä huonolla tsägällä julkisissa sellaisissa, jotka eivät käytännössä koskaan ehdi ajoissa mihinkään. Siinä istuessasi lihaksisto lamaantuu ja pääkoppa rupeaa kiehumaan kuin höyrykone. Viereisessä rivissä istuu pari öykkäröivää pentua ja käytävän päässä on koira, joka haukkuu kaiken mikä liikkuu. Tee siinä sitten jotain yleishyödyllistä tai saati nuku. Lentämisestä ja lentokentistä ei kehtaa edes kitistä on se sen verran hankalaa touhua. Autossa istuminen lepposaa, mutta jumin tyyssija.

Pysy kohteessa, reenaa hyvin, lepää vähän=nautinto

-tikkiToivanen

Hylkeenrasvaa

Jukola. Tuo viheliäinen koko yön kestävä suurviesti, missä tuhannet juoksijat tuhoavat pesivien lintujen pesiä ja poikasia. Paljon puhuttu sadan minuutin VK-juoksu jäi itseltäni vajaaksi seitsemällä minuutilla joten jo sen puoleen jäi parannettavaa. Lisäksi kevään tiukka ruokavalio on ohentanut pään rasvakerrosta niin, että yksi pieni kolhaisu mitättömään risuun ja verta tuli niin että edellisten osuuksien patutkin juoksivat ohi ja karkuun. Ankkuriosuus oli siitä huolimatta mielekäs kokemus ja lopun hyytymisestä sai yhden selkeän ohjeen tulevaan harjoitteluun.

Joulun jälkeen oli aika suunnata Turkuseen leireilemään Suomen menestyneimmän maajoukkueen kanssa. Kauniimman osapuolen letkan hiihtovauhti oli ajoittain jopa niin huimaa, ettei juosten olisi mukana pysynyt. Jukolan osallistumismaksuun kuuluvasta vatsasoirosta huolimatta määrää ja kehittävää treeniä letkan hännillä tuli kerättyä hyvin. Vaikka paikkana oli Turun kristillinen opisto, en saanut korkeammalta taholta helpotusta kulkuun, joten viikko meni hyvän kaivuuden merkeissä syvältä syvemmälle. Viiden vuorokauden aikana tunteja kertyi hevostelematta vähintään 30 tuntia. Parhaimpina hetkinä viikolta jäi rullasuksilla juokseminen nurmikoilla, möhrääminen sorateillä sekä jousipyssy-OW:lla kiihdyttäminen laatoituksella.

"Jos tyttöystävä pitäis johonkin viedä, niin paikkaan, missä vois vaan jyyrätä."

-Saksalainen päiväsuunnistaja

Ei tullu hyvä

"Never again, mutta ens vuonna uudestaa"
-Mestarimies

"Saa olla viimeinen kerta kun valvon tuollaisen puskajuoksun takia"

Juko on taas lusittu ja pahimmasta Jukolamorkkiksesta selvitty. Ei tullut lasta eikä sitä toistakaan. Juoksin 2.-osuuden, joka oli aivan liian pitkä. Tein alussa hyvää työtä peesamalla. Lopussa väsyin ja tein hirmusoiron. Ajattelin maaliin tultuani sen olleen 3min luokkaa, mutta tarkempi analysointi aamulla todisti sen olleen rontti 6min kassailu.  Kumma juttu miten tuo ajantajukin katoaa kun on iha sippi. No, räpiköin maaliin. Ei olisi kannattanut. Hävisin loppusuoralla 20 sekkaa naisille. Osuuskohtainen sijoitus taisi olla reippaasti yli sadan. Enkä saanut edes 100' VK tavoitetta täytettyä! Syitä ainaselle paskuudelleni ajattelin esitellä myöhemmin tässä blogissa.

Kyllä sitä porukka osaa olla innoissaa Jukolan viestistä. Jukolan tunnelma on kuulemma jotenkin hieno ja ainutkertainen. Itse en ole päässyt tähän kuuluisaan Juko tunnelmaan vielä yhtään kiinni. Täytyy tietty sanoa että onhan se hienoa kun televisioon tehdään pitkä yön yli kestävä lähetys ja mediassa saa suuren suosion, mutta onhan se nyt perseestä. Porukkaa on niin maanperkeleesti, että hermothan siinä menee. Yöllä juoksemisesta menee rytmi iha sekaisin ja väheisetkin kulun rippeet ovat hukassa. Tänä vuonna oli edes kohtalainen maasto, joskin pusikkoa olisi paremmalla ratasuunnittelulla voinut vähentää. Jämsä-Jukossa pari vuotta sitten oli kyllä vielä farssimmat kisat.

Ja sit ne naiset. Naisten Juko-polku eli Lounapolku: kootaan joukkue, käydään tekemään pari hyvää ryhmäharjoitusta helpossa, ei relevantissa maastossa, sovitaan ryhmävaatetus, mennään kisakeskukseen, otetaan arskaa lähtöön asti, otetaan ryhmäkuvat, ei verkkaa (se on lopusta pois), juostaan Venlat, sit lisää arskaa (jos paistaa). Sitten alkaa käsittämätön osuus: varataan hyvät paikat screenin edestä, tuodaan siihen makuupussit yms., katsotaan ja KUVATAAN Jukolan lähtö, valvotaan koko yö niissä makupusseissa screeniä tuijottaen, aamuyöstä pitää väkisin pitää itsensä hereillä, kun miehet tulee maaliin mennään nukkumaan teltoille ja herätään n. 12 aikaan laadukkaiden 4h unien jälkeen ja ajetaan iha koomassa kotiin.

Patuilla aka paatseilla on paljo parempi asenne tapahtumaan: Sovitaan joukkue, juostaan oma osuus ja mennään nukkumaan. Tulokset katsotaan aamulla netistä tai seuraavasta Suunnistaja-lehdestä. Ohjelma on niin jämpti että paskanpuhumiselle ja jupinalle ei anneta yhtään aikaa kisakeskuksessa, vaan se hoidetaan jo metsässä kohteena muut suunnistajat.

-Jøkke

Heikkous

"Läpinää Jukolasta"
"Olin kuin VR"

Jukolan yö oli osaltani tumma kaikin puolin. Se ei tuskin päästänyt yllätys yllätys ketään helpolla. Ensimmäinen isku vyön alle tuli jo lauantain helteestä, jonka myötä tullut veden kittaaminen veti pakin sekaisin jo veryttelyn aikana.

Loputon vierailu "Hotelli helpotuksessa" ei auttanut sitten ollenkaan. Lähtöviivalle astelin paskahalvauksen pelossa. Siinä seisoskelin mestarimiehen takana pelonsekaisin tuntein. Lähtömerkin jälkeen ei tarvinut odottaa kuin 5sek ja perkele oli irti. Mies oli lyöty syvälle asfalttiin. Siinä tein aikani tuttavuutta ajoharjoitteluradan pikipinnoitteen ja erinäisten nastareiden kanssa. Ylös päästyäni totesin jupinan säestämänä, että ei ollut kenkä jalassa. Ei auttanut kuin mennä sillan alle itkemään ja vääntämään kenkää jalkaan. Hässäkän jälkeen ei matkalla ykköselle ärräpäitä ja väkivaltaa säästelty. 3,4km väliaikaan selvisin sijalla 344 "vitutti". Matkanteko oli vaikeaa ja ikävää "kone sakkasi ja pohkeeseen juili".

Suht hyvällä suunnistuksella pysyin matkassa mukana, kun porukka ympärillä pyöri kuin punainen hapan marja emättimessä.  Radan keskivaiheen viheriköt olivat Jumalan lahja, sillä sain käyttää vahvuuttani: "laadukasta kävelyä". Siellä huomasin olevani Hurrien letkassa sillä huusin "koettakaa nyt" ja vastakaikuna ei tullut minkäänlaista jupinaa. Juomarasteilla kiskoin Dexalia kaksin käsin pitkään ja hartaasti, koska oli jano.

Yhdellä välillä (14-15) sorruin väsyneenä letkajenkkaan ja vedin muiden mukana polun päästä ohi ja sitten mentiin hetki suolla vaikka tie olisi ollut vieressä. Toisen ja ratkaisevan virheen alkuperäisen tavoitteen suhteen tein kolmanneksi viimeisellä välillä (18-19) .Meno oli kaikin puolin väsynyttä ja tummaa. Siinä vaiheessa kaikkeni olin antanut. Suunnistus oli sen mukaista, joten kampesin ihan väärään mäkeen 150m rastin takapuolelle.

Tällä tipahdin 200 joukosta ja 100 laadukkaan vk-minuutin tavoite meni ylitöiden puolelle. Maalissa sija 220 ja aika 1:41:41 eli pahasti yli luvatun saapumisajan ja sijan "olin kuin VR". Maalissa ensinmäisten ajatusten joukossa oli "minkä helvetin takia tätä pitää tehdä". Mies oli kaikin puolin rikki ja kahden viikon lapiointi sai arvoisensa päätöksen.

-tikkiToivanen

Hevosmiehet

Viime päivinä on voima puhunut. Voima N, tämä fysiikan vektorisuure on lähipäivinä haitannut monilla tavoin reenausta a.k.a kaivuuta. Voiman jyllätessä on survoutunut rikki vaikka ja mitä.

On tiistai aamu ja "louhinta ryhmä" aloittelee päivän savottaa. Aamu alkoi koomaisissa merkeissä ja epämääräisen jupinan säestämänä. Ryhmä jakaantui kolmeen osaan: juoksumuna, takapiru ja hiihtomies. Hiihtomies ja takapiru lähtivät kuopimaan rullaradan asfalttia akgressiivisen hiljaa. Kaksikko keräili miehuuttaan puoli kierrosta, kunnes se vihdoin löytyi potkaisi hiihtomies Alpinan hiihtokenkänsä päreiksi. Pohja otti hatkat 7kk yhteisymmärryksen jälkeen. Tapahtumasta suivaantuneena joutui hiihtomies lähtemään takapirun ja juoksumunan letkaan rouhimaan vaaran rinteitä. Juoksumunan läsnäolo toi mukanaan jupinan "kyllä alamaasto olisi parempi" ja "aki ei kestä kävelyä". 10km kehittävän juoksun/jojon jälkeen luvassa oli tulistakin tulisemmat loikkat 5x20sek, juoksumuna taisi riipoa 2x5x200..

Laadukkaan iltapäivä koomaan ja shoppailun kauppakeskus Tokmannissa jälkeen oli luvassa RH P sis 5x20 sek tasuri ryskeet. Lähdimme höökimään rullaradan suuntaan, mutta lenkki ei kerennyt paljoa vanhentua ennen kuin hiihtomies potkaisi rullasuksensa poikki! Hiihtomiehen vasen takareisi on ottanut hyvin voimaa vastaan oikean takareiskan halvaantumisen jälkeen. Reenistä ei hiihtomiehen osalta tullut yhtään mitään. Mr headcouch komensi hänet punttisalin hämärään ettei riko enempää välineitä. Muu osasto jäi keräilemään laadukkaita PK minuutteja.

"Ei ole heikkoja välineitä on vain vahvoja miehiä" 

-Hiihtomies

Melkomoista ja kaikkea siltä väliltä

"Töitä on tehtävä, mutta myös naisasiat on pidettävä kunnossa."

Kari Aallon sanojen mukaan seurueemme jakautui: toiset röihi ja töiset naisiin. Yhteisenä tavoitteena on kuitenkin viikonloppuna häämöttävä juhannus eli joulu eli Juko.

Töimiehet kaivoivat leirin päätöksen kunniaksi jo peruskalliota esille Puijon laskettelurinteillä. Koutsin väsäämässä ohjelmassa luki 6 nousua hapotta, mutta kulku ja mäki osoittautui niin hyväksi että nousuja taisi tulla yhteensä parikymmentä ja reeniaikakin oli päälle kaksi tuntia. Ääripäitä haettiin sauvoista, jotka olivat 0,85% miehen mitasta, shortseista, jotka olivat äärimmäisen lyhyet ja myös tehoalueista VeeKoolta maukkaan.

Jukolassa tavoitteena saada hyvät VK harjoitukset. Eli osuusajan on hyvä olla pitkä, mieluiten yli 100'. Kaivajien edustajia löytyy osuuksilta 1,2,7, varokaa louhoksia Paimion graniitissa. Muutenkin joulu menee muiden reenejen ohessa eikä näissä piireissä tunneta sanaa herkistely. Joukkueen loppusija ei ole tärkeä, hyvät reenit ovat.

Arvokisa valinnatkin tuli. Montunkaivajien kevätnäytöt olivat sen verran surkeita, että nimiä ei löytynyt liiton arvontalistata. Kattellaa si syssymmällä.

Antaa muiden hoitaa edustustehtävät, me reenataan niidenkin puolesta.

-Jökke

Aki ja Taka-reiska

"Olin koko lenkin ihan niitissä mutta silti se en ollut minä joka sippasi ekana. Väärä mies sippasi."

"Ei voi kävellä. Muuten sattuu Akiin. Pitää juosta koko ajan."

Pitkillä lenkeillä huonojen tuntemusten ja korkeiden sykkeiden lisäksi tulee niinkin huonoja ideoita kuin aloittaa kirjoittaa blogia. Tekstit ovat kuivia ja ikäviä, mutta niin ovat miehetkin.

Mentiin kavereiden kaa Syötteelle, se oli perjantai. Viikonloppu siellä sujui epäonnistuneiden kilpailujen, mutta hyvien rullahiihtoharjoitusten lomassa. Kilpailut menivät luultavasti vihkoon jo kisaa edeltävien venytysten takia. Loppusuora-ajoista näkyi selvästi liian hyvä liikkuvuus, ja sitä lähdettiin huonontamaan pikitielle kohti Taivalkosken metropolia.

Onneksi Syötteeltä pääsi pois maanantaina, koska ''hiihtäjien Isossa Omenassa'' louhiminen käy paljon jouhevammin. Harjoitukset onnistuivat erinomaisesti, koska jokaisessa treenissä vähintään yksi mies oli lähellä sipata. Onneksi mestarit ovat lausuneet:

"Jojo on hyvä, se kehittää."

-Takapiru