Ensimmäiseksi haluan kertoa, että olen nukkunut viime yöt kuin pieni lihaisa porsas joulun alla. Syyn tähän kerron myöhemmin.
Alkanut kausi on mennyt aika vihkoon. Harjoitukset ovat olleet hidasvauhtisia jos infektioilta on päässyt sängystä ylös. Syke on keulinut ja käynyt levossakin ihailtavan korkeissa lukemissa. Kirsikkana kakun päällä olen nauttinut syksyn valoisuudesta täysin masennuksen siemauksin.
Kaiken näiden onnistumisten keskellä päätin ottaa lomaa talviurheilijan arjesta ja lähdin kesäiseen Tallinnaan. Kaupungissa oli läsnä monia maajoukkueratsuja ja paikalla monia patuja. Nostan kaksi harjoitusta framille:
Lauantai ip: Ohjelmassa SiSäSprinttiSuunniStuSharjoituS jossain Tallinnan lähiöalueella. Kaikin puolin spektaakkelimainen harjoitus, missä koviakin pyssyjä pääsi kokemaan, mitä rehellinen kassailu käsitteenä tarkoittaa. Itse täytin kaikki ennalta asettamani tavoiteet, paitsi en päässyt taklaamaan ketään. Karsintakisoissa otin sekunnit puolelleni ja jäin finaalien ulkopuolle. Lähdin etsimään kuntosalia siinä onnistuen, mutta penkki oli asetettu keskelle kilpailualuetta, joten jumppamaton kanssa makoilu sai riittää. Harjoitteita tehtäessä saattoi huomata, että kuntosali oli taattua Neuvostolaatua, nimittäin lattia oli pahuksen vino.
Sunnuntai ap: Mehtärintti kaukana kaikesta, jopa lähiöalueen ulkopuolella. Onhan se niin että metsäsuunnistus menee niin kuin sprinttikin jossain määrin, mutta mitä sitä herranjumala sekoittamaan näitä keskenään. Sama kuin pyöräilisi metsässä kartan kanssa. Mylvin radan läpi ja olin tyytyväinen itseeni ja aikaani, kunnes näin tulokset.
Näiden urbaanieksyilyjen jälkeen kävin kotioloissa kirjoittamassa nimeni muutamaan koepaperiin ja riistämässä kotikuntani hiihtoneitseellisyyden, kunnes oli aika suunnata katse kohti lumia. Matka meni hyvin hulluksi tulemalla, eikä yksikään nyssykkä pudonnut autosta matkan varrelle. Matkan pituus yhdistettynä harkittuun venyttelyn boikotoimiseen ilmeni perdaalilenkillä siten, että jokainen potku oli venytys ja jokainen lipsahdus revähdys. Kauden avauskilpailut olivat kohtuu hyvää piirikunnallisen tason suorittamista, ja tästä on hyvä jatkaa lerin merkeissä. Tavoitteena on pysyä ehjänä ja terveenä, ja tehdä monta tiputanssia muistuttavaa diagonaaliruskoa, joiden jälkeen voi nostaa käet ilmaan. Mitä jouluporsaaseen tulee, yöt ovat siis menneet nopeasti ja mukavasti, mutta tuomiopäivä on tulossa.
-Lasivastustuskykymies
Tallinnassa minut palkittiin hyvästä viime talven tasapaksusta suorittamisesta. Suunnistussäätiö siellä jakoi avustusta josta olen tietenkin hyvin kiitollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti