Äkkilähtö

Hejsan

Saunassa: "On niin nahkat ettei tule edes hiki"

"Syökö mäyrät karjiksia?"

Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin kirjoittamaan teille kaikkien blogikirjoituksien isän eli raportin.
Kuten olette ehkä voineet erinäisten tiedotusvälineiden kautta havaita olimme koko konkkaronkka tässä joku aika sitten Ylläksellä. Tosin olimme edusettuna eri osoitteissa ja erillaisissa tehtävissä.
Kuitenkin meidän kaikkien yhteinen päämäärä oli reenata mahdollisimman paljon ja ehkä jopa laadukkaasti. Tällä taktiikalla pyrimme hiomaan kesällä louhitusta malmista kirkkaita teräväsärmäisiä kiviä, joiden toivotaan muuttuvan talven aikana jalokiviksi. Hurjimpia poikia olivat tällä kertaa(kin) Piri-miehet. Heistä suuremman hiihtosuunnistusmunan omaava aloitti viikkonsa kilpailemalla Maailmancupissa. Menestyksestään hän saa kertoa itse omassa osiossaan alempana. Viljonkka taas vetäisi pisimmän korren pakoilemalla koulua ruhtinaaliset kaksi viikkoa Ylläksen maaperällä. Itse tyydyin viikon mittaiseen pikavisiittiin. Sen aikana kerkesi kuitenkin hyvin louhia, pahoittaa mieliä ja tuhota välineitä.
Annan jokaiselle nyt oman puheenvuoron, jotta minua ei syytetä valehtelemisesta.

Minä eli meitsi eli Kelmeri

Lumisateen yllättäessä heti ensimmäisenä aamuna oli ensimmäinen voitelufarssi tosiasia. Tästä sisuuntuneena haettiin ojentaja paali lykkimällä mäen ympäri Viikon työntekijän jojossa. Tämä kyseinen titteli myönnetään henkilölle joka kunnostautui korkeilla keskisykkeillä ja syvimmällä koomalla. Loppuviikostakaan ei vältyttytty farsseilta sillä eräänä kirkkaana joulukuisena päivänä onnistuin katkaisemaan suksen nopeusharjoitteessa, jossa oli tarkoitus kiusata kaikkia kolmea nopeaa lihassolua. Viikon parhaaksi harjoitteeksi voin julistaa 2x20min VK mäkeen. Tässä reenissä oli läsnä kaikki hyvän reenin tunnukset: keulinta, kulku, hieno athmosfääri, happo, matalat sykeet, hyvä säätila ja syvä reenin jälkeinen kapalotila.
Lauantaina oli vuorossa mikä muukaan kuin Ensilumen rastit. Niistä en kerro teille muuta kuin että olin hyvällä piirikunnallisella tasolla ja hävisin laji-ikoni Hullu Tommille liian monta sekuntteeria. Reissusta kantoi hedelmää jo viisi (5) päivää sen päättymisen jälkeen, kun Vuokatin Skandinaviacupissa oli tarjolla hyvää menoa. Kilvanhiihto oli näin kesän jälkeen juuri niin nautinnollista kuin kaikki sen tietävät sen olevan.


Spesiaali guesti Viikon Työntekijä

Joo eli joo. Oma reissuni oli erittäin onnistunut, sillä ainakin koomatilasta katsoen siitä muodostui koko kauden kovin reeniviiko. Tästä 9 päivän tripistä olen nyt palautellut kohta jo reilut pari viikkoa tekemättä mitään sekä kisailemalla Skandicupissa erinäisin tuloksin. Niinkuin edellä mainittiin, oli korkeat sykkeet läsnä. Koneen käynnistyminen siirtyi joka lenkillä noin vartilla (15 minitsiä) ja loppuviikon eli viikonlopun koittaessa sai mukavaa hurinaa odotella jo reilun puolentoista tunnin ajan (1:35:43). Syvään jumitilaan en päässyt hampaidenpesun mitttaisten lihashuoltojen sekä pari päivää kestäneiden pulla- ja piparitarjoilujen takia. Tämä oli sinänsä pettymys, sillä olin nukahtaa hierontapöydälle leireilyviikon jälkeisenä maanantai-iltapäivänä. Ei sillä että olisin muinakaan päivinä ollut hereillä. Viikon onnistunein treeni oli selvästi nopeusharjoite, joka tunnetaan myös nimellä välineiden hajottaminen tai kuullaan terminä manaus. Treenissä yrtitettiin nitistää hitaita lihassoluja yhdeksän (9) kertaa erinäisten separointipätkien avulla, tosin huonoin tuloksin. Suurimmaksi farssiksi muodostui se, ettei oikean jalan aki alkanut vieläkään tekemään yhteistyötä kanssani, enkä nähnyt hullua kyläkauppiasta livenä. Paljastettakoon vielä, että ensimmäinen siteeraus kuuluu omaan suuhuni saunan lauteilla, vaikkei sen arvaaminen olisi ehkä ollut kenellekkään mahdotonta.

Hisustavin osapuoli eli Lasimies

Totta tosiaan vietin itsekin kivan tovin Napapiirin pohjoispuolella. Avasin kilpailukauden hyvän piirikunnallisen tason vauhdilla, jota on hyvä lähteä parantamaan talven edetessä. Viikon suurimpana tavoitteena oli venyttää päivittäiset palautumis-kapalointi-jupina-itku -sessiot mahdollisimman pitkiksi. Tavoite täyttyi pääosin hyvin. Suurimpana epäonnistumisena pidän ennalta varattujen ruokien määrän täydellistä aliarvioimista. Tosin Piri-miehet nausteroivat sivakoinnin lisäksi myös keittiön puolella mitä omaperäisimpiä mutta maukkaampia mahantäytteitä. Hyviä harjoituksia kertyi kolmattakymmentä kappaletta, mutta kaikista en voi kertoa, joten nostan yhden kaikkien yläpuolelle:

"Perjantai 4.12. aamupäivä, vuoren kierto, hiihtotapa perinteinen, keli hyvä, latu hyvä. Tavoite 14 varttia iloista diagonaalia tai vahvaa tasatyöntöä, kävelyn ja tasavedon välttämistä viimeiseen asti. Piri-letka lähtee mylvimään kohti ensimmäistä nousua. Suksi toimii. Kroppa ei toimi. Ei vielä. Muutaman kilometrin jälkeen toteamme puoli sataa kilometriä olevan hyvä tavoite. Diagonaali nostaa vastaantulijoiden suupielet hymyyn. Loppet-tassu saa piikit iskemään kipinää puuterillakin. Viiden vartin rajapyykillä karstat on poltettu ja kone alkaa toimimaan hyvin. Kuudestoistaosavuorokauden jälkeen alkaa julma psyykkinen peli, ruskot. Allekirjoittanut saa tässä vaiheessa viikon ensimmäisen voiton sulan hattuunsa. 150 minuutin jälkeen Viljonkan nyssyköiden sisällöt alkaa olla kadonneet, hän valittelee tyhjiä käsiä. Lopulta viimeinen rusko on tosiasia, se menee molemmilta aivan vihkoon. Isometsän nousu lasketellen alas. Laskuasento on pahuus, sillä reisien energiataso alkaa lähestyä pienintä arvoaan. Maaliviivan pari ylittää rontin 50km etenemisen jälkeen ajassa 14 4/5 varttia ja siirtyy tyytyväisin mielin syömään miljoonia leipiä."

Pirimiehistä enemmän kirejä voittanut eli Vilijonkka nyssyköineen 

Hei vain täältä arkusta. Ylläksen kaksiviikkoisen jälkeen harjoittelua on kertynyt erittäin vähän ja harkitsen vakavasti jo viikon toisen lepopäivän pitämistä. Mieltäni leiriltä jäi lämmittämään ainakin lettukestit, jossa koko konkkaronkka oli paikalla (osa jopa läsnä). Lasimies tarjoili hyvyyksiä ja muut keskittyivät jupisemaan niiden vähyydestä. 

Jälkimmäisellä viikolla majoitukseni siirtyi Ylläsjärven jupinakeskukseen, jossa lähes jokaisen harjoituksen aloitusta säesti tuima kysely ja marmatus: -kauanko olet -minne menet -miksi pitää olla niin kauan -etkö voisi tehdä lyhyempää -et sitten tule niin väsyneenä takaisin kuin viimeksi -nouseppas nyt sieltä sängystä ja muuta sellaista. Tästä seurasikin hyvin nopealla aikataululla täydellinen sekoaminen ja kun kapolointikin oli kielletty palautuminen harjoituksesta kärsi. Viimeisinä päivinä vietinkin enemmän aikaa istuskeluun ladulla ja latukahviloissa kuin itse suksimiseen. 

Tulevana sunnuntaina on tiedossa kilpailukauden avaus; 6,25 mailia tasurilla yhden kilometrin kierroksella hiekkaisella ensilumenladulla. Lasimies on mukana kilpailussa ja lähden häntä tietysti haastamaan jos tässä arkussa siihen pystyn. 

"Hiihto on Kivaa!"

Jouluspektaakkeli tulossa!