Myskihärkä

Töttöröö

"Sun pitää testaa niiden kumihanskojen käyttö koulussa"

"Rullahiihdin ulostekasan yli. Onneks oli lokarit"

Kaikin puolin onnistuneen mutta raskaan Ruotsin reissun jälkeen oli todettava voitelurauta kädessä, että välinehuollon puolesta kesälajit ovat kyllä mukavia. Koko seuraavaan reissuun lähtevän porukan sukset voideltuani siinä samalla naisen alapäähän viittaavia alatyylisiä sanoja ladeltuani suuntasi autokunta jotakuinkin koillista kohti. Suunniteltu pit-stop Kuopiossa oli paikallaan, sillä pelkääjän paikallakin matkustaminen osoittautui erittäin uuvuttavaksi ja hapottavaksi. Seuraavana päivänä matka jatkui useiden vedenheittopysähdysten värittämänä kohti Vuokattia, ja siellä allekirjoittaneen osalta kohti läänin virallista myyräilymestaa.

Maanantain peruslenkillä saattoi heti tehdä muutamia havaintoja: sukset ovat todella pitkät, latu on todella leveä ja hiihto siinä tuntuu kuin olisi köntsät housussa, voitelu epäonnistui lähes täysin sekä putken mäet ovat isoja, pitkiä ja raastavia. Tiistaina alkoi nuorten maajoukkueryhmän leiri, joka toteutettiin käytännössä aikuisten ryhmän kanssa. En nosta yhtäkään harjoitusta framille, koska kaikki olivat enemmän tai vähemmän hyviä mutta mitäänsanomattomia, ja mies kuin leivos enemmän tai vähemmän tikkarissa.

Viikon aikana saattoi todistaa Sotkamon lukiolaisten ja urheiluakatemialaisten arkea, mikä koostui lähinnä lyhyistä koulupäivistä, läksyjen laiminlyönnistä, uusintakokeisiin lukemisesta eli makoilusta kirjan kanssa ja virattomista harjoituksista. Osallistuin itsekin tähän arkeen, sillä eräänä lokakuisena päivänä piti hakea kolme avutonta poikaa koulusta. Lisäksi Pirkkalan lukio päätti näyttää kaikille opiskelijoilleen valtavaa keskisormea antamalla loman ajaksi kaksi kirjoitelmaa tehtäväksi, toinen äidin-, toinen vieraalla kielellä.

Leireilyn ja täyspäiväisen makoilun jälkeen oli konepelti suunnattava kotia kohti. Kotimatka yksin taittui leppoisasti lähinnä hulluksi tulemalla ja Vaajakosken ruuhkassa jupisten.

Tässä kohtaa pähkinäaivoisempikin lukija varmasti jo miettii, että missä vammat. Tosiaan, polvikipu ottia ja hellitti, ja jo Ruotissa juoksu onnistui eikä leirillä ollut enää mitään ongelmaa. Leirin jälkeen maanantaina menin kouluun, ja luultavasti siellä pahuus pääsi sisälleni. Kaikista pahin paikka on ruokala, koska siellä jonnet räkii ruoka-astioihin sekä hipelöi kauhoja ja muidenkin haarukoita ja veitsiä ensin nenää ja persettään kaiveltuaan. Ei niitä vastaan Pirkka käsidesit riitä, vaikka sitä joisi litrakaupalla. Tästä pahuuden tyyssijasta seurasi se, että jo tiistaina olin puolikuntoinen ja koko loppuviikko meni aivan piloille erinäisten flunssaoireiden takia. Kauden viimeinen viikko jää tuntimäärältään todella vähäiseksi ja kauden kokonaismäärä jää tasasatalukua edeltävälle sadan kymmenesosalle. Kyllä, ottaa päähän.

-Lasivastustuskykymies

Ps. Kävin kutsunnoissa hyppäämässä kuulaa, työntämässä pituutta ja kiskomassa pari terävää nykäisyä Nortista. Terveen paperit tuli, tosin psykologiset testit ovat vielä edessä.

Kaksi pistettä

Heipähei lukijat! Minäpä kerron teille tarinan..

"Joo mää meen uimaan"

Viimeisen kuukauden aikana on uima-allas tullut tutummaksi kuin rullarata kesän aikana. Siellä on vietetty koko ajan kasvavissa määrin aikaa. Eli siis tästä voimme päätellä, että vamma on puhutellut. Takareisi a.k.a takareiska mistä taitaa löytyä mainintoja uutisarkistosta ensimmäisten tekstien kohdalta. Hän on hakenut avioeroa perslihoista sillä ovathan ne nyt aivan julmetun ikäviä kaverita. Lääketieteessä mistä en niin ymmärrä sitä kutsutaan hamstringin syndroomaksi joka vaikuttaa jossain istuinkyhmyn tietämillä. Eli siis jonkin sortin pikku repeämä takareiden kiinnityksissä. Tämä vamma vei ensin juoksun ja lopulta myös hiihdon. "Sä oot ollu liikaa lasimiehen seurassa"

Harjoittelussa on siis jouduttu lipsumaan perinteisestä ja toimivaksi todetusta paljon ja kovaa metodista. On pitänyt käyttää korvaavia harjoitusmuotoja Rönkön sijaan. Näitä on ollut uinti, trx, vetolaite, vesijuoksu ja tasatyöntö (ei sinänsä normaalista poikkeava). Nämä kaikki vaikuttavat lähinnä yläkolmion lihaksissa, joten sinne on saatu hyvä ja kestävä jumitila. Uinti on myös kaikessa kiehtovuudessaan aiheuttanut erillaisisa jumitiloja pääkopassa. Suurimpana ja ainoana positiivisenä asianan voidaan pitää penkkituloksen kasvua. Viimeiseen kolmeen viikoon reeniä on tullut vähän eli todella vähän. Tänä aikana molemmat (Rujo ja lasimies) ovat vierailleet Sompalassa tässä jalossa epäjärjestyksen tyyssijassa, erinäisten harjoitusleirien merkeissä. Reeneistä ei ole juuri kerrottavaa, mutta sen voin kertoa että Vuokatissa ei ole miehen hyvä olla näin syysloma-aikana sillä jopa vetolaiteharjoituksessa joutuu ohitella.

Jos Jumalat suo ja tähtien asento on oikea, tämä alkaa olemaan historiaa ja päästään taas kairaamaan koko miehistöllä. Onhan kilpailukauden alkuun sentään aikaa ruhtinaallinen viikko. Sen jälkeen päästetään mies mylvimään Suomen Cup viestissä. Sitten jätetään höntyily ja palataan vanhaan ja perinteiseen muottiin.

Loppuun vielä syksyn paras vitsi: WOC 2016 kielletyt alueet ja Breaking News: Munakumpareiden aika on ohi! Viertola lopettaa kartoittamisen.

"elämä on kovaa ja paska löysää"

-Hiihtomies

Ps. Pahoittelen tekstin asiallisuutta ja tylsyyttä.

Muumileiri 2.0

Ylläpito pahoittelee tekstin viivästymistä

Kuten otsikosta varmasti huomaatte hiihtäjien Isossa omenassa jatkettiin samasta mihin kesäkuun leirillä jäätiin. Harjoitukset ovat siis olleet kevyitä ja luvattoman lyhyitä. Ainona erona on ollut hiihtoputken käyttö, siitä onkin seurannut uudenlaisia tuntemuksia ja ärsykkeitä kuten kylmyys, suksien järjetön pituus ja suksien jatkuva lipsuminen. Keulimista on ollut havaittavissa melko suurissa määrin.

Nyt kuulette surullisia uutisia. Hiihtomies on soirossa. Hän on vammainen. Oikea jalka on lähes täysin tohjona. Fysioterapeutti kielsi kaiken rasittamisen, joten ohjelmassa on pelkkää salia ja lepäämistä. Selän ollessa jo valmiiksi melko massiivinen, överisali ei tee välttämättä yhtään hyvää talven koitoksia silmällä pitäen. 

Nyt seuraa kuvaus yhdestä leirin mieleen painuvimmasta harjoituksesta:

Lauantai 2. Lokakuuta: JK PK 2.30-3.00

Hiihtomies lähtee kaikessa soiroudessaan vetämään Vesikkotien lenkkiä tassulla. Muut lähtevät uhmaamaan Vaaran vetisiä latupohjia. Heti puolen tunnin etenemisen jälkeen porukan perältä alkaa kuulua maiskutusta. Siellä otetaan geeliä. Alkuvauhti on melko rauhallinen kunnes porukan mahtavimmat mannerlaatat siirtyvät vetomiehen paikalle. Tätä rykimistä jatkuu seuraavat kilometrit Kettumäen kodalle asti, jossa allekirjoittanut tekee elämänsä onnistuneimman kusikirin eikä jää letkasta metriäkään. Tässä vaiheessa reitistä on pientä epäselvyyttä ja joku hurjimus ehdottaa jopa Rönkössä käymistä. Rönkköön ei kuitenkaan lähdetä vaan matka jatkuu latupohjia pitkin kohti Porttivaaraa. Heikkilää lähestyttäessä huudellaan sykkeitä. Porukassa vain kahdella on syke alle aerobisen kynnyksen, vaikka vauhti ei ole merkittävästi kiihtynyt. Myös huohotus alkaa tässä vaiheessa useilla letkalaisilla olla kova. Heikkilässä alkumatkan geelimiehet imevät vielä toiset geelit ja syövät patukkaa. Jojotus jatkuu loppumatkasta ja porukkaa tippuu. Lähinnä jojottajat alkavat katsella kellojaan ja päättävät suunnata kulkunsa opistoa kohti, vaikka kellossa on vasta hieman yli kaksi tuntia. Allekirjoittanut päättää kuitenkin lähteä lisälenkille valloittamaan Keimaa siinä täydellisesti onnistuen, vieläpä ilman minkään asteista sippausta. 

Sunnuntaina viimeiset opiston lihapadat nautittuaan majoitus siirtyi Sompalan tiloihin, tuohon epäjärjestyksen, epähygieenisyyden ja maskuliinisuuden tyyssijaan Kainuun keskellä. Sompalassa jupina, harjoittelu ja yleinen härdelli ovat niin pyhässä tasapainossa, että lepopäivän sattuessa pää on kovilla. Tikkari-Toivanen huomasi asian tuona ajanjaksona useasti. Allekirjoittaneella harjoittelua kertyi kohtuullisesti, mutta se ei ollut reissun suurinta keräilyä. Suurinta keräilyä tapahtui nimittäin rahasäästöjen keräilyssä a.k.a myyräilyssä. Oikeastaan ainoa mihin oli laitettava rahaa oli huoneiston isännän hyvinvointi, mikä sekin osoittautui melko halvaksi Lidlin Crunchy -mysleillä ja jalkapallosämpylöillä. 

"Lupaan että en oo soirossa ku seuraavan kerran tuut"

-Kelmeri

Lähiviikkoina on myös aika nitoa yhteen kulunut harjoituskausi kausianalyysin muodossa 

Kuulemiin,

-Viljonkka nyssyköineen

Vesivahinko

Mo..

...

Kausi päättyi omalta osaltani Vierumäen metsissä kävelyyn vajaa kaksi viikkoa takaperin. Lopetus ei ollut kummoinen, sillä vauhti oli mäyrä ja reitinvalinnat hitaita. Näkyvyyskin oli paljon heikompi kuin päivisin suunnistaessa, joten myös lampussa on täytynyt olla jotain vikaa. Lopputulema oli se, että vammaisille raajoille on saatava korvaavaa tekemistä ja juoksu sekä suunnistus on hyllytettävä niin pitkäksi aikaa kun se vaatii.

Vaikka kauden lopetus olikin totta totisempi, päätin silti hyväksyä seuran korkeammalta taholta tulleen pyynnön lähteä vielä viimeiselle matkalle Pohjanlahden toiselle puolen. Siellä nimittäin vuoroon tulee kaikkien suunnistajien syntymäpäiväjuhlat, 25-Mannakavlen. Monta lyhyttä helppoa osuutta, luvattoman paljon härväävää sakkia metsässä, kalliita mutta hyviä Hamburgerita, tulospalvelun totaalinen kaatuminen sekä kaksi pitkää yötä yölautassa. Siitä on nämä juhlat tehty. Ennakko on melko nuiva, sillä kahdeksan kahdestoistaosaa kaivajista vaikuttaa tällä hetkellä Vuokatissa, eivätkä siis osallistu tähän matkaan. He eivät ole edes hengessä mukana.

Valmistautuminen kisaan on sujunut hyvin. SM-yön jälkeen hyllytin lenkki- ja suunnistustossut ja keskityin sauvojen piikkien terottamisen ja rullasuksien laakereiden rasvaamisen ohella myös Spotify-soittolistan täydentelyyn. Sykkeet on saatu korkeiksi ja vauhti matalaksi, lihakset kipeiksi ja mieli maahan. Nyt kisaa alustavalla viikolla olen tosin puhaltanut pölyjä lenkkareiden päältä, sillä loikkia tekee palavasti mieli ja on pakko päästä kokeilemaan josko jalka kestäisi juoksua ja sitä kautta myös loikkia. Juoksu ei kiinnosta. Loikat.

Viestissä minulle uskoutui viides (5.) osuus, millä on mittaa rontti kuusi (6+) kilometriä (km). Osuusajaksi on merkattu 35 minitsiä, eli niistelen metsässä luultavimmin noin puoli tuntia, vahva kun olen. Osuuteni on ns. epävarmojen suunnistajien osuus, eli jos sattuu tekemään koukun niin takaa jyristelee lauma omanseuralaisia ja kerää eksyneet laumaansa. Nousumäärää ei ole kerrottu, toivon yli 100 mutta alle 500 metriä. Mallikartoista on selvinnyt, että maasto on lätty eli pannukakku eli tasapaksu.

Osuuden jälkeen lähden kiertämään vaikean eli mustan Öppet Motionin, oli vammatilanne mikä tahansa. Se tietenkin maksaa rahaa, ja harkitsenkin juoksevani varsinaisen osuudenkin kolikot taskussa helistellen, jottei kisan jälkeen tarvisi mennä seuran leiriin präystäilemään sekä pilaamaan omia ja muiden fiiliksiä. Vakavasta harkitsemisesta huolimatta EN ota rullasuksia lainkaan mukaan, vaan treenin jälkeen käyn suihkussa nauttimassa jäätyneistä vesiputkista jonka jälkeen hytisen kisapaikalla nuhaa ja kurkkusoiroa odottaen.

"Kelle täällä pitää maksaa / ettei kaikki olis niin paskaa" -Ellinoora

-Kuolevainen

Ps. Nuorten maajoukkuevalinnat ovat julki. Ketään RY:n jäseniä ei valittu. Ei sillä että olisimme halunneet mukaan. Eikä silläkään että menettäisimme jotain.